Epävakaa persoonallisuushäiriö - miten hoitaa?
Tämä ketju on tarkoitettu teille, jonka puoliso kärsii kyseisestä sairaudesta.
Puolisollani (nainen) on ongelmana tunteiden säätely. Saattaa räjähtää jostain ihan pienestäkin asiasta. Silloin suusta tulee vaikka mitä tekstiä. Tätä tapahtuu kotona kuin myös julkisilla paikoilla.
Joskus puoliso saattaa hakata veitsellä esim. seinään tai oveen ollessaan kiihtyneessä tilassa.
Miten tällaisesta selviää? Onko olemassa jotain lääkitystä, terapiaa, tms. ? Olen aikuinen mies, joten minua nämä eivät säikäytä, mutta olen huolissani lastemme takia.
Kommentit (12)
No mulla ei ole puolisioa joka tuosta kärsisi, mutta itselläni on vuosia vanha diagnoosi.
Mitään ns täsmälääkettähän tähän ei ole, jotkut masennuslääkkeet toki auttavat tietyillä osa-alueilla (esim impulsiivinen käyttäytyminen) ja sitten DKT terapia, josta on monille suuri apu ollut kuten itsellenikin. Näitä terapioita on myös erikseen vanhemmille, siellä tavoitteena on saada apua ennen kun lapset saavat osansa (oma isäni on epävakaa ja sieltä tämä on iskostunut itselleni). Itse olen käynyt molemmissa, kun lapsi minulta löytyy.
Ota selvää, toimiiko sielläpäin varsinaista persoonallisuushäiriö-yksikköä? Ylipäätänsä tuo terapia on epävakauteen suositelluin hoitomuoto sopivan lääkityksen kanssa.
Tsemppiä!
DKT.
Tähän toimii terapia ja paremmat oppimismallit, lääkkeitä vain täysin akuuttiin tilaan.
Mielenterveystalo fi:
Dialektinen käyttäytymisterapia
skeematerapia
mentalisaatio
transferenssikeskeinen psykoterapia
STEPPS (Systems Training for Emotional Predictability and Problem Solving)
Julkisen terveydenhuollon ammattilaisia on paikoin koulutettu soveltamaan näiden psykoterapioiden elementtejä hoidossa.
Myös lääkkeistä voi olla hyötyä: Psykoosilääkkeet, mielialan tasaajat tai serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat lievittää joitain epävakauden oireita, kuten impulsiivisuutta, aggressiivisuutta, mielialojen heittelyä ja ahdistuvuutta. Rauhoittavista lääkkeistä kuten bentsodiatsepiineista ei ole todettu hyötyä.
Epävakauden hyvä hoito tulee toteuttaa pääosin avohoidossa ja sairaalahoidon osalta pääasiassa päiväsairaalaolosuhteissa. Koko hoidon kulmakivi on epävakaudesta kärsivän pitkäjännitteinen hoitoon sitoutuminen ja valmistautuminen kriisitilanteisiin ennakolta. Oireiston vakaannuttua on hyvä selvittää laaja-alaisempi hoidon tarve.
Epävakaan persoonallisuuden ennuste on varsin hyvä. Kymmenen vuoden kuluttua vain osa potilaista täyttää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky paranee oireista toipumista hitaammin.
Kuten yllä sanottu hoidon onnistumisen kulmakivi on hoidettavan oma vankka sitoutuminen hoitoon.
Minulla ystävä jolla epävakaa tai oikeastaan oli, emme ole enää ystäviä. Osasi olla tosi ystävällinen ja mukava mutta sitten kun räjähti niin oli todella pelottava. Oli kuin ei saisi mitään kontaktia ja psykoosissa. Se miten kohteli silloin muita oli jotain ihan käsittämätöntä. Oma mielenterveys ei vaan kestänyt. Pelästyin joka kerta sitä käytöstä. Suuttumiseen ei tarvinnut kuin väärän sanan ja show alkoi. Näytti erittäin selkeästi kuinka häntä kohtaan oli mukamas käyttäydytty epäasiallisesti ja kuinka hän on tilanteen uhri vaikka todellisuudessa mitään ei ollut tapahtunut. Sai kuitenkin tällätavoin sen huomion. Käytös oli sellainen että alkoi itsekin uskomaan että on ollut todella huono ihminen kun toinen reakoi niin voimakkaasti. Anteeksi pyysi mutta vähätellen tilannetta eikä käyttäytymistään pyytänyt ikinä anteeksi koska olihan se oikeutettua hänen mielestään. Vastaus monesti oli hän nyt vain toimii sillä tavoin hänen tapa. Normaali ihminen pyytäisi anteeksi ja sanoisi olen pahoillani reagoin ihan liian voimakkaasti ja oikeasti syy ei ollut sinun vaan hermostuin ihan turhasta. Tämä kuitenkin on edelleen sitä mieltä että hänessä ei vikaa. Tilanteita on suunnattomasti. Omalla kohdalla ei auttanut muu kun jättää ystävyys koska aloin itse voida huonosti tuntien syyllisyyttä siitä että toinen käyttäytyi sillätavoin. Lisäksi en pysty täysin luottamaan enää häneen. En halua kokea tilanteita vaikka kaupungilla jossa ihmiset tulevat syyllistämään minua kun toinen saa raivokohtauksen. Tilanne kun näyttää siltä että häneen olisi kohdistunut jotakin aivan hirveää. Sinällään harmittaa koska muutoin henkilö aivan ihana ja meillä tosiaan mukavaa ollut. Tarvitsee kuitenkin suojella omaa mielenterveyttä. Kun asiat toistuu vuodesta toiseen niin sillon huomaa että oikeesti toinen ei vaan muutu. En tiedä vaikka käy terapiassa niin ei tunnu auttavan. Jos aina kaikki ystävyyssuhteet ja parisuhteet päättyy siihen et niissä toisissa vika niin sillon oikeesti ihmisen pitäisi mennä itseensä eikä vain syyttää toisia. Ja edes jollain tapaa pyrkiä muuttamaan käytöstään. Tiedän ettei epävakaa välttämättä pysty eikä tahdo olla ilkea mutta ihan mahdoton olla ystävä kun tosiaan on ihan liian kuormittavaa.
Ja tuo miten hoitaa niin siis hoitomuoto on psykoterapia, mutta on todella hankala sairaus ja on niin persoonassa kiinni. Terapia auttaa siten että voi oppia toimimaan erilailla tilanteissa ja hallitsemaan jotenkin tunnetiloja. Epävakaita on monenlaisia on niitä jotka tiedostaa ja niitä jotka ei. Esim tehdessään väärin huomaavat että ovat olleet yliampuvia ja pyytävät tosissaan anteeksi sitten niitä jotka ovat vaan silleen et asia ihan fine eivätkä edes pyri muuttamaan itseään tai tiedostamaan millainen käytös on suotavaa millainen ei
Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen helvetin kyllästynyt siihen että dkt koirakoulua tuputetaan. Eikö oikeasti mitään muuta ole?
Parempi ehkä kuitenkin jättää epävakaa tyyppi ja etsiä joku johon voi luottaa
Sä oot suhteessa terve aikuinen, olet täysin vastuussa lapsista. Epävakaa ei pysty tuossa mielentilassa olemaan turvallinen aikuinen. Sun tehtävä on nyt suojella lapsia! Muuta lasten kanssa asumaan. Toista ihmistä sä et voi parantaa. Mutta voit vielä korjata lasten elämän ja ehkä välttää heiltä ikuiset traumat jotka äidin käytös aiheuttaa!
Turussa on klinikka, joka on erikoistunut persoonallisuushäiriöiden hoitoon.
Isäni oli selkeästi epävakaa persoonallisuus, mutta mikään hoito ei olisi auttanut, koska hän ei voinut myöntää itsessään mitään vikaa olevan. Vika oli aina toisaalla. Traumat jäi. Pahoja asioita tapahtui. Korjaamattomia vahinkoja. Hyvällä päällä osasi toki olla mukava. Mutta ne raivokohtaukset oli hirvittäviä. Äiti sinnitteli lähelle meidän lasten täysi-ikäisyyttä kun ei halunnut rikkoa perhettä/viedä lapsilta isää. Paljon parempi olisi ollut, että olisi kuunnellut vaistoaan ja lähtenyt heti, vaikka silloin jo kauheana hääpäivän aamunaan suhteesta pois.
Miksi lasten pitäisi asua miehen kanssa jolla on näitä ongelmia. Eri kodit. On paljon syitä jotka voivat vaikuttaa mielialaan ja vointiin. Stressi ei ole hyvä asia ja alkoholi. Listan saisi asioista joilla on vaikutusta. Entä hormonitasapaino, vitamiinit yms.
Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT). Lisäksi käytetään myös lääkitystä, läheiselläni tähän eräs neurolepti.
Tällaisia hoitoja täytyy tosin itse haluta, ja se ei ole epävakaalla mikään itsestäänselvyys.