Umpikujassa - erotako vai ei?
Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta, lapsia on.
Elämä on rullannut painollaan, mutta parin vuoden ajan minulla on ollut tunne että en saa suhteesta enää sitä mitä haluaisin. Olemme ajautuneet kauemmas toisistamme, emme oikeastaan keskustele mistään syvällisemmästä, ja on alkanut korostumaan että meillä on itseasiassa hyvin eri kiinnostuksenkohteet nykyään elämässä.
Ilmapiiri on kiristynyt, ja huomaan olevani usein pahalla päällä, mistä poden lapsilleni huonoa omaatuntoa. En koe olevani se paras versio ja aito itseni enää tässä suhteessa.
Olen puhunut asiasta miehelleni, mutta hän jotenkin ns. vähättelee asiaa, ja ei koe suhteessamme olevan suurempaa ongelmaa. Olen ehdottanut myöskin pariterapiaa, mutta hän ei ole innokas siihenkään, vaan kokee että minun pitäisi kireyteni ja suuttumuskohtausteni vuoksi mennä yksilöterapiaan.
En haluaisi lyödä lasten vuoksi hanskoja liian helpolla naulaan, mutta en tiedä milloin on aika luovuttaa. Tuntuu että tunteita ei puoleltani ole enää miestäni kohtaan. Mielestäni jostain kertoo sekin, että ihastuin ensimmäistä kertaa suhteemme aikana toiseen mieheen viime vuoden aikana (tämä jääköön ihastuksen tasolle).
Aina kun uskon tehneeni eropäätöksen, mieleen tulee ne hyvät hetket, käytännön asioiden järjestyminen yms.
Miten te muut samassa tilanteessa olleet olette saaneet tehtyä päätöksen erotako vai jatkaa?
Kommentit (5)
Itsekin mietin eroa. Lopullinen päätös tuli, kun teini-ikäinen lapsi kysyi miksi ette eroa. Siitä lähti sitten asiat etenemään.
Menisin itse sinne terapiaan ainakin alkuun. Mitään suurta ongelmaa teillä ei ole, sinä olet tyytymätön ja mies ei vain ymmärrä miksi. Ehkä siellä terapiassa saisit sanoja tuntemuksillesi ja olisi helpompi käsitellä? Ja ehkä mies ymmärtäisi paremmin jos osaisit kertoa mikä on vikana oikeasti sille että ahdistaa. Mitään kovin nopeaa eropäätöstä en kohdallasi tekisi. Ehkä teillä on miehen kanssa vielä mahdollisuus löytää toisenne? Ainakin kannattaa ne pari viimeistä korttia katsoa, ja yrittää?
Jos kaiken jälkeen tuntuu vielä että ero on paras ratkaisu, niin sitten se on, mutta ainakin olet yrittänyt osaltasi.
Jaksamista!
Vaihdevuodet alkaneet. Mene gynekologille.
Koittakaa saada asiat kuntoon.
Lapsille vuoroviikko asuminen on todella kurjaa - omani ovat sen joutuneet kokemaan.
Mene terapiaan, mieti suhteen hyviä puolia.
Sitten yhdessä myls pohtimaan tilannetta. Pitkässä suhteessa tulee paljon erilaisia vaihetta. Se on hyvä ymmärtää.
Ei sekään välttämättä ole huono asia että harrastaa eri juttuja. Muista kunnioittava käyttäytyminen toista kohtaan nyt kotona ja mahdollisen eron aikana.