Miten hyvä itsetuntosi näkyy elämässäsi?

Mahtaako ne, joilla on hyvä itsetunto tajuta, että kyse on paljolti tunteesta? Epäilen, että he ajattelevat kyseenalaistamatta kykyjään vain olevansa hyviä/taitavia yms.

Mulla on huono itsetunto, mutta silläkin on rajansa. Se ilmenee niin, että mua voi selvästi mitätöidä johonkin saakka, mutta ei rajattomasti. Kun raja tulee vastaan, puolustaudun kyllä. Tämä puolustautuminen perustuu tunteeseen, joka sanoo mulle, että en ole näin huono ja ansaitsen parempaa. Samoin tämä varmaan toimii niillä, joilla itsetunto on parempi. Raja vain tulee vastaan paljon herkemmin.

Tuo raja toimii myös silloin, kun pitäisi itse olla toimija. Huonoitsetuntoinen rajoittaa itse aktivoitumistaan ennakolta. Ne joilla on hyvä itsetunto, voivat närkästyä/kiinnostua, jostain ja haluta muuttaa asiantilaa.

No itse asiaan. Luulen, että se ilo syntyy juuri tuosta, että voi kokea olevansa omassa elämässään enemmän toimija eikä virran vietävissä tai jopa uhri.

up

Mulla on huono itsetunto mutta ihmiset aina kuvittelee, että olen itsevarma ja avoin yms. Eli vaikutan esim. hyvältä esiintyjältä, mutta oikeasti on kakka housuissa aina, jos joudun töiden puolesta esiintymään julkisesti. Ja näitä esiintymisiä on jatkuvasti. Onneksi kohta vaihdan uraa sellaiseen, jossa voin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon joudun esiintymään. Mutta tuntuu siis oudolta, kun mua pidetään sellasena "firman luotto-pr-naisena" asiassa kuin asiassa, ja välillä sisäinen myllerrys esiintyessä on tosi hurja, sydäritasoa. Toinen, joka hämää ihmisiä luulemaan, että olen itsevarma, on mun positiivinen elämänasenne. En luota itseeni yhtään, ja aina haukun itteeni ja häpeän kuinka tyhmä yms. olen, mutta uskon että elämä kantaa. Eli en luota itteeni, vaan johonkin universumiin. Tää saa mut vaikuttamaan siltä, että hädänkin hetkellä mulla on rautaiset hermot. 

Eli siis oisko niin, että suurimmalla osalla ihmisiä on tosi huono itseluottamus, mutta toisten silmiin se ei näy? Ja oikeesti itsevarmat ihmiset on harvassa. En itsekään tajua, miten joku voi olla itsevarma. Toki olen yrittänyt taklata sisäisiä demoneja sillä, että kehaisen itseäni, kun onnistun jossakin asiassa hyvin. Ja ennen sanoin kaikkeen "joo", mutta terapiassa opin sanomaan myös ei. Olin niin "kiltti tyttö" että se oli ajamassa mua mielisairaalaan.

Mutta tää illuusio hyvästä itsevarmuudesta on näkynyt niin, että työnantaja haluaa pitää musta kiinni, koska olen hyvä esiintyjä enkä vaikuta romahtavan, kun pitää käsitellä kriisejä. 

En minä mieti jotain itsetuntoani ja sitä minkälainen se on tai mitä apua siitä minulle on. Tiedän hyvin, että pärjään, olen onnellinen sellaisena kuin olen ja arvostan itseäni. En esitä mitään, vaan katson muita silmiin ja kävelen selkä suorana. Jos ihmisellä on oikeasti hyvä itsetunto, niin ei hän huomaa miettiä ja pohtia sitä asiaa, vaan hän elää.

Itsetunto näkyy siinä etä olen ihan oma itseni.

Se näkyy siinä, että mikään millä ystäväni haluaa minua järkyttää ei tule minulle minään dramaattisena uutena tietona.

En ole mikään narsisti että pitää jollain tatuoinneilla ja itsenä korostamisella hakea huomioo että olisi ainut laatuinen tai värjäämällä tukkaa siniseksi tai muun huomion väriseksi tai joillain koruilla, meikeillä pönkittää asemaansa. Heikko itsetuntoiset koittaa jollain keinoilla erottua ja näkyä kun muuhunkaan ei resursseja riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Se näkyy siinä, että mikään millä ystäväni haluaa minua järkyttää ei tule minulle minään dramaattisena uutena tietona.

Oudosti muotoiltu niin etten oikein ymmärtänyt tätä. 

Vierailija kirjoitti:

En minä mieti jotain itsetuntoani ja sitä minkälainen se on tai mitä apua siitä minulle on. Tiedän hyvin, että pärjään, olen onnellinen sellaisena kuin olen ja arvostan itseäni. En esitä mitään, vaan katson muita silmiin ja kävelen selkä suorana. Jos ihmisellä on oikeasti hyvä itsetunto, niin ei hän huomaa miettiä ja pohtia sitä asiaa, vaan hän elää.

Juuri näin. Oma itsetuntoni on viime vuosina parantunut huimasti ja huomaan nimenomaan tämän: minä elän! En enää mieti ja pyörittele kaikenlaista, tarkkaile ja analysoi koko ajan ja jarruttele. Olen ja elän ruumiissani, tilassa, ihmisten keskellä luontevasti enkä ole ulkopuolinen kaikessa.  

Tiedän missä olen hyvä ja missä en ole hyvä. Muiden positiiviset mielipiteet eivät tee ylpeäksi, eikä negatiivinen palaute puolestaan huononna itsetuntoani. Olen oma itseni. En häpeä itseäni, mutta en myöskään tee itsestäni numeroa. En ole kateellinen muiden taidoista tai elämästä, vaan enemmänkin tämä inspiroi kehittämään itseäni. 

N27

Naiset katsovat joko maahan punastellen tai vetisillä pyöreillä silmillä suu raollaan kohti. Miehet taas ovat hermostuneita ja katsovat yleensä maahan tai muualle.

Vierailija kirjoitti:

En minä mieti jotain itsetuntoani ja sitä minkälainen se on tai mitä apua siitä minulle on. Tiedän hyvin, että pärjään, olen onnellinen sellaisena kuin olen ja arvostan itseäni. En esitä mitään, vaan katson muita silmiin ja kävelen selkä suorana. Jos ihmisellä on oikeasti hyvä itsetunto, niin ei hän huomaa miettiä ja pohtia sitä asiaa, vaan hän elää.

Just näin. 

Voin lisätä vielä sen, että uskallan mokata ja myöntää sen, en menetä kasvojani. Uskallan ja osaan nauraa itselleni, uskallan ja osaan tiedostaa varsin hyvin etten osaa kaikkea enkä tiedä kaikkea.

Pystyn antamaan tunnustusta toiselle kun sen paikka on. Olen aidosti iloinen toisen onnistumisesta, se ei vie minulta yhtään mitään. Olen edelleen hyvä ja arvokas.

Pidän itsestäni tosi paljon enkä haluaisi olla kukaan muu. Otan opikseni asioista ja kokemuksista niin hyvistä kuin huonoistakin. En ole pätkääkään huonompi kuin kukaan toinenkaan mutta en myöskään parempi. 

Itsetuntoaan voi vahvistaa jos haluaa. Ensimmäinen askel on oppia hyväksymään itsensä.  Opetella sisältäohjautuvaksi ulkoaohjautuvan sijasta, Opetella uskaltamaan luottamaan itseensä. Jos joskus on joutunut tallotuksi se ei tarkoita sitä etteikö voisi nousta. Jos et pidä jalanjälkistä kasvoillasi miksi makaat lattialla. Totta kai se vaatii työtä ja verta ja hikeä. Jos ei halua nähdä vaivaa saa jäädä jatkamaan uhrin elämää. Kukaan muu ei toisen itsetuntoa pysty korjaamaan.

Hyvä itsetunto ei ole ylimielisyyttä. Ylimielisyys ei ole hyvää itsetuntoa vaan päin vastoin. Hyvän itsetunnon omaava ei koe minkäänlaista tarvetta väheksyä tai polkea toista sillä hän tietää olevansa korvaamattoman arvokas juuri omana itsenään ja tietää ja sietää sen että toinenkin on. Jokainen.

Näkyy niin, että en juorua enkä puhu pahaa muista.

Huono itsetunto näkyy sit esim. sillä, et alapeukuttaa vaik tällasten epävarmojen ihmisten kommentteja, kun kerrankin rohkaistuu puhumaan omista tunteistaan :D 

Kiitti alapeukuista....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä mieti jotain itsetuntoani ja sitä minkälainen se on tai mitä apua siitä minulle on. Tiedän hyvin, että pärjään, olen onnellinen sellaisena kuin olen ja arvostan itseäni. En esitä mitään, vaan katson muita silmiin ja kävelen selkä suorana. Jos ihmisellä on oikeasti hyvä itsetunto, niin ei hän huomaa miettiä ja pohtia sitä asiaa, vaan hän elää.

Just näin. 

Voin lisätä vielä sen, että uskallan mokata ja myöntää sen, en menetä kasvojani. Uskallan ja osaan nauraa itselleni, uskallan ja osaan tiedostaa varsin hyvin etten osaa kaikkea enkä tiedä kaikkea.

Pystyn antamaan tunnustusta toiselle kun sen paikka on. Olen aidosti iloinen toisen onnistumisesta, se ei vie minulta yhtään mitään. Olen edelleen hyvä ja arvokas.

Pidän itsestäni tosi paljon enkä haluaisi olla kukaan muu. Otan opikseni asioista ja kokemuksista niin hyvistä kuin huonoistakin. En ole pätkääkään huonompi kuin kukaan toinenkaan mutta en myöskään parempi. 

Itsetuntoaan voi vahvistaa jos haluaa. Ensimmäinen askel on oppia hyväksymään itsensä.  Opetella sisältäohjautuvaksi ulkoaohjautuvan sijasta, Opetella uskaltamaan luottamaan itseensä. Jos joskus on joutunut tallotuksi se ei tarkoita sitä etteikö voisi nousta. Jos et pidä jalanjälkistä kasvoillasi miksi makaat lattialla. Totta kai se vaatii työtä ja verta ja hikeä. Jos ei halua nähdä vaivaa saa jäädä jatkamaan uhrin elämää. Kukaan muu ei toisen itsetuntoa pysty korjaamaan.

Hyvä itsetunto ei ole ylimielisyyttä. Ylimielisyys ei ole hyvää itsetuntoa vaan päin vastoin. Hyvän itsetunnon omaava ei koe minkäänlaista tarvetta väheksyä tai polkea toista sillä hän tietää olevansa korvaamattoman arvokas juuri omana itsenään ja tietää ja sietää sen että toinenkin on. Jokainen.

Tämä ja pari muitakin vastausta olivat todella hyviä!!