Oletko nähnyt sotaunia?

En ole koskaan nähnyt unta sodasta. Mutta olen jo viikon ajan ollut netissä niin paljon, että viime yönä seikkailin jossain Putinin kanssa (sodasta ei tietoakaan) - se oli hauskaa, ja jännittävää. Mutta aamulla huomasin, että kädessäni oli suuri mustelma, jota ennen nukkumaanmenoa ollut. Ilmeisesti olin yöllä iskenyt käteni seinään.

Putinista vaan ja heräsin siihen aamulla viideltä.  Oltiin jossain mökillä ja se kysyi papereita jotta voi lähettää joulukortin. 

1997 keväällä näin unta sodasta. Tärisen vieläkin.

En. Eikä kyllä huvita elämää keskustelupalstalla viettää.

En viime aikoina. Oon kyllä lapsesta asti nähnyt silloin tällöin unia ohjuksista ja pommikoneista ja että yritän etsiä niiltä suojaa.

Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.

Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa,  jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."

Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.

Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.

No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.

Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin.  ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä. 

Näin. Ihan hiljattain. Ja se oli turhankin realistinen, niin todentuntuinen. Toivottavasti vain unta. Eikä mikään toteutuva enneuni. Niitäkin nähnyt.

Olen nähnyt ja se oli ydinsota. Tiedoksi vaan, etten omista ennustajanlahjoja.

Näin unta. Näin, että sanoin, jos ydinpommit paukkuu, me emme anna periksi! On aivan sama vaikka kuolisemme kaikki, ei venäläisetkään selviä hengissä!

Kyllä, useinkin. Mutta yleensä olen niihin liittyen nähnyt taivaalla lentäviä hävittäjiä, viimeksi noin neljä kuukautta sitten, joista eri unissa niistä kolme putosi maahan. Yksi niistä koneista oli selvästi amerikkalainen. Yhden sellaisen sotaunen näin myös noin pari vuotta sitten. Jossa venäläisjoukot tulivat maahamme. Tunnelma oli erittäin synkkä ja ahdistava. Ja venäläisjoukoilla oli yllään erikoiset puvut. Olivat hyvin kylmiä, kovia ja karkeita. Sitoivat vangiksi ottamiaan kädet takaa kiinni. 

Ottaen huomioon nämä nyt tapahtuneet asiat, ja sodan syttymisen, lieneekö ollut sitten enneuni?

Toistaiseksi nämä sotaan liittyvät asiat tosin ovat tapahtuneet pelkästään Ukrainan maaperällä. Enkä tiedä, oliko se enne jostakin, vai koskiko se Ukrainaa, vai peräti meitä.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.

Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa,  jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."

Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.

Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.

No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.

Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin.  ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä. 

Siinä porukassa oli myös sosiaaliviranomainen. Nuori nainen, jolla oli silmälasit, hörökorvat ja hyvin vaaleat hiukset pienellä ponnarilla.

Viimeksi viime yönä. Heräsin paita litimärkänä. Piti riisua se. Ei kannattaisi lukea sotauutisi aainakaan ennen nukkumaanmenoa.

Ihme kyllä en. Syksyllä Afganistanin tilanteen muuttuessa näin aika karmean painajaisen ja joskus muutamia vuosia sitten (saattoi liittyä johonkin konfliktiin, en muista tarkalleen) näin unen jossa istuin puiston penkillä ja valtava lauma hevosia laukkasi ohitseni jalkojani hipoen. Sellainen uhkaava tunne siinä oli, sodan uhka.

Olen nähnyt unta, että olen Ukrainassa etulinjassa 21v sitten rynkkyä pidelleenä setämiehenä. Se reissu meni suunnilleen yhtä hyvin kuin Venäjällä on todellisuudessa mennyt.

yhden kerran näin unta jossa olin matkalla irpiniin, mutta menin jostain syystä väärään junaan ja eksyin ihan toiselle puolelle...

Pienenä näin ja nimenomaan sellaisesta paikasta maalla, minne nyt voisi mennä sotaa pakoon. Monta kertaa sama uni silloin. Lentokoneet tuli ja pommitti ja niitä piileskelttiin kalliokivien takana.

En, mutta olen nukkunut levottomasti jo kuukauden.

Normaalisti nukun hyvin.

Näin joulukuussa unen jossa venäläinen pommikone pudotti pommeja alas ja juuri ja juuri säästyin hengissä. Oli todella ahdistava tunnelma ja uni oli todentuntuinen. Uskottelin itselleni ettei sellainen voi tapahtua, aina 24.2 asti.

Tässä taannoin, joku muutama viikko sitten näin unen, jossa olin joutunut kidnapatuksi muslimien toimesta ja meitä kidutettiin monilla eri tavoilla.  En tiedä miten ihmeessä tämä uni voisi toteutua, mutta todella toivon ettei niin käy.  Tämä uni ei kuitenkaan tuntunut samalla tavalla todelliselta kun se venäjä uni.

Valitettavasti - eniten ahdisti entiset tupakaverit jotka änki uniin.

Varmaan noin parikymmentä vuotta sitten näin unen, missä olin jossain alavassa maastossa ja kahdesta eri suunnasta alkoi tulla jotain kellertävää kaasua. Kahden tulen välissä "Shot by both sides". Stressaava elämäntilanne ehkä aiheutti.