Onko normaalia, ettei voi kertoa mistään huolista ja murheista perheelleen?
Minulla on ulkomaalainen mies, joka ei voi ikinä stressata äitiään tai sisaruksiaan. Esimerkiksi, kun sairastuin ja jouduin sairaalaan ja minut leikattiin, siitä ei voinut kertoa. Kun minä ja lapsi saimme koronan ja olin itse aika kipeä siitä ei voinut kertoa. Mies ei voi kertoa, että on huonopalkkaisessa työssä, jopa lomautettuna korona-aikaan välillä. Mutta, kun sieltä päin soitellaan niin mies kuuntelee kaikki murheet ja usein on ihan hermostunut puhelun jälkeen. Mua vaan vtuttaa kattoakin sitä niiden puheluiden jälkeen ja tietenkin myös taloudellisesti pitää auttaa, vaikka miehellä myös ulosotossa maksuja. Itselläni on omistusasunto (en mennyt koskaan naimisiin!) ja säästöjä, enkä todellakaan auta hänen perhettä. Me käydään yleensä kaksin lapsen kanssa matkoilla tai minun ystävien/perheen kanssa. Mies nysvää kotona. Ja näistäkään ei voi kertoa perheelle. Miehen äiti on 70v, viimeksi varmaan käynyt töissä 20 vuotta, toisin kuin minun äiti joka paahtaa vielä 66v 40h vko. On vissiin jossain pumpulissa nuo kasvaneet, kun mitään ei kestetä. Pohjois-Afrikasta, sen voin tarkentaa. Joo on sillä äidillä sydänvika, mutta on meillä muillakin vikoja. Ja ne naiset siskot ja veljien vaimot, eivät käy töissä mutta lapsia tulloo.
Aikeissa kyllä erota, edes Ukrainan sodasta ei voi heille kertoa. Voi jestas huhuh. Varmaan sitten, jos täällä olisi sota niin olisi vaan kaikki hyvin..
Kommentit (7)
Sinä olet sen miehesi perhe.
Nuo on sukulaisia.
Kukkanenkaunis juu näin aion tehdä, jos vielä parisuhteeseen joskus päädyn. Kyllä suomalainen ja länsimaalainen mies todella pitää OMASTA PERHEESTÄ huolta. Nyk. miehelle me ollaan joku kakkosperhe jolla ei ole niin väliä, kun kyllä minä kaikesta huolehdin ja hänen omaisuus menee sen 1. perheen rahoittamiseen.
Iso redflag kyllä jatkossa kaikki sen kulttuurin miehet ja ei tosiaan mitään kiinnostusta kuin länsimaalaisiin. Näkeehän sen jo, kun miettii vaikka ukrainalaisia miehiä, ne on MIEHIÄ, eivät luiki toiseen maahaan almuja anelemaan. Pitävät maasta ja perheestään huolta, kuten miehen kuuluu.
Meillä minä joudun kuuntelemaan kaikki valitukset vanhemmilta ja sisaruksilta . Raskasta . Jos yritän kertoa omista eivät kuuntele .
Minulla on aika tunnekylmä perhe ja olen oppinut, että vähänkään enemmän tunnepuolelle menevistä ongelmista ei kannata avautua. Ongelmat saa olla korkeintaan tasoa "tuoli hajos".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika tunnekylmä perhe ja olen oppinut, että vähänkään enemmän tunnepuolelle menevistä ongelmista ei kannata avautua. Ongelmat saa olla korkeintaan tasoa "tuoli hajos".
Sama , jos yritti kertoa vanhempani sanoi niin aina , niin aina ja vaihtoi puheenaihetta . Hyvistä sai puhua mutta ei mistään huolista ja murheista .
Kuuluu kulttuuriin. Miehesi on "rikkaassa" maassa ja on osa sitä show'ta, missä ylläpidetään illuusiota menestyksestä. Tätä samaa teki Ruotsiin muuttaneet suomalaiset, jotka hienoilla volvoilla kävi kesälomilla sukuloimassa. Vaikka arki Ruotsissa oli usein alkoholismin ja väkivallan värittämää.
Eroa ja ota mies joka on samasta tai samantyyppisestä kulttuurista kuin itse olet. On tyypillistä joissakin maissa.