hermot menee vauvan kanssa kotona
Mä en kestä olla kotona vauvan kanssa. Joka minuutti se huutaa ja rääkyy, mikään ei kelpaa, ei maito, ei ruoka, ei se eikä tämä.
Menen joka päivä jonnekin vaunujen kanssa jottei tarttis olla kotona. Aina kun vauva alkaa rääkyä, menetän malttini ( en vauvalle), mutta itselleni. Ajattelen heti olevani huono äiti, riittämätön enkä osaa tehdä mitään oikein.
Joskus soitan itkien miehelle. Mies ei tajua kun saattaa olla montakin viikkoa putkeen pois kotoa. Sanoo vain ettei halua kuunnella.
Haluan äkkiä töihin koska en yhksinkertaisesti kestä tätä. Vuavan kanssa on hyviä ja ihania hetkiä, mutta vihaan itseäni jos suutun vauvan itkuun tai menetän malttini. Olen koko ajan juoksemassa vauvan tarpeiden perässä ja sellaistahan se on. Mies ei ole koskaan ollut vauvan kanssa kotona edes kahta tuntia.
Mulla ei ole omaa aikaa, koko ajan on kiire, asunto sekaisin, ja mulla on sentään vain yksi vauva. Kai olen sitten nykyajan pullamössöäiti kun en osaa järjestellä asioita ja siivota koko ajan.
Mulla menee oikeasti hermot. En jaksa kotonaoloa. En ainakaan yksin. Pyrin kuitenkin aina olemaan poissa vauvan luota, kun olen ihan liian ärsyyntynyt. En halua että vauva näkee mun olevan pahalla tuulella:-(
En voi kertoa tästä kenellekään, koska kun tulin raskaaksi, kaikki halusivat mun tekevän abortin. Nyt yritän ehkä liikaa suorittaa ja näyttää kaikille miten onnellinen olen ja miten hyvin meillä menee.
Kommentit (3)
ei ole koko aikaa onnellinen ja ehkä sulla on vielä vaativa vauvakin, kyllähän siihen väsyy välillä. Hyvä että olet kuitenkin lapsellesi hyvä äiti, etkä näytä huonoa oloasi lapselle.
Miehellesi tekisi kyllä hyvää olla joskus vähän pidempi aika kaksin lapsen kanssa, ei sitä muuten ymmärrä jos ei itse kokeile.
mikä on sellainen isä jota ei kiinnosta sun hyvinvointi? Tai joka ei ole lapsensa kanssa silloin kun on kotona eikä töissä? Päästäis sut omiin juttuihin välillä. Aina täällä arvostellaan äitejä mut kukaa ei tunnu näkevän tässä että isässä vois olla korjaamisen varaa? Eiköhän ne lapset ole "puoliks" kummankin. Ja vastuu.
Minkä ikäinen vauva on?
Mulla on nyt 5kk vauva ja vielä kuukausi sitten olisin tunnistanut itseni sun kirjoituksesta. Vauva oli vaativa, itki paljon, nukkui huonosti ja mikään ei ollut hyvä.
Nyt kun poika on oppinut jonkin verran liikkumaan, tarttumaan esineisiin, viihtyy paljon paremmin ja pidempään itsekseen. Hän on myös PALJON iloisempi, hymyilee ja nauraa melkein koko ajan, itkee todella harvoin. Ehdin nykyään jopa siivota, joka tuntui aivan mahdottomalta aluksi. Ihmettelin, miten muut pystyivät ylipäätänsä tekemään yhtään mitään.
Koita jaksaa, ymmärrän sua täysin ja uskon, että myös teillä helpottaa ajan kanssa. :)