Lue keskustelun säännöt.
Miten käsittelet miehen vaikeita perheenjäseniä?
05.02.2010 |
Millaisia keinoja käytätte esim. kritisoivia, pahaahaluavia ja/tai kontrollinhaluisia ihmisiä vastaan? (Lanko, käly, appiukko..)
A: Vältteletkö mahdollisimman paljon myös tapaamisen yhteydessä ollen hiljaa tai vaikkapa touhuten muita asioita?
B: Otatko kantaa keskusteluihin ja sanot oman mielipiteesi ääneen myös silloin kun sinä olet keskustelun aiheena?
C: Joku muu keino, mikä?
Kommentit (8)
Toki mieli tekisi, mutta pyrin aina ohittamaan sellaiset vastaamatta. Varsinkin miehen sisko heittelee aina provosoivia keskustelunavauksia eräistä asioista, joissa meillä on suuret mielipide-erot, mutta toistaiseksi olen pystynyt jättämään ne omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli täydellinen "boikotti": en ole tavannut miehen sukua kohta viiteen vuoteen.
Tilanne ei ollut mikään kerrasta poikki -ratkaisu, vaan toistuvien kehoitusten ja pyyntöjen jälkeinen pakko. Minä muutan linjaani heti, kun he alkavat käyttäytyä ihmisiksi - rehellisesti en enää usko, että niin tulisi käymään.
Parempi olisi jos pystyisi nokittaan takaisin, mutta ei se noin vaan luonnistu. Toinen on kuitenkin jo hautonut niitä kummallisia asioitaan valmiiksi mitä suustaan päästelee.
Ja kyseessä ammattilaispuhuja, osaa olla vakuuttava ja on vahva persoona.
hymistelen ja myötäilen, en ala haastamaan riitaa. Sopeudun ja joustan ja yritän päästää asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja minua jää itseäni heidän kommenttinsa aina mietityttämään.. te jotka välttelette niin miten jaksatte elää kommenttien kanssa / miten pystytte unohtamaan ne?
Olen ihan tietoisesti nyt yrittänyt saada omaa tapaani ajatella rennonpaan suuntaan ja torjumaan kaikki negatiiviset mietteet mitä nämä perheenjäsenet yrittävät mulle syöttää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, miten saatte sen onnistumaan käytännössä? Näättekö miehenne perhettä usein???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minua jää itseäni heidän kommenttinsa aina mietityttämään.. te jotka välttelette niin miten jaksatte elää kommenttien kanssa / miten pystytte unohtamaan ne?
Mutta siihenkin oppii. Ajattelen, että ei minun tarvitsekaan kelvata heille ja he saavat ajatella ja sanoa mitä tahtovat. Ajattelen, että minulla on ympärilläni muita, fiksumpia ihmisiä, joilta minun ei tarvitse sietää sellaista.
Näemme juhlapyhinä ja sen lisäksi muutaman kerran vuodessa syntymäpäivien ym. yhteydessä.
Ensin yritin parhaani mukaan jaksaa ja kymmenen vuotta itkin appiukon kamalia kommentteja. Nyt ainoa vaihtoehto on olla mahd. vähän tekemisissä. Vaikka silloinkin näkeminen on kamalaa.
Ja minua jää itseäni heidän kommenttinsa aina mietityttämään.. te jotka välttelette niin miten jaksatte elää kommenttien kanssa / miten pystytte unohtamaan ne?
Mutta siihenkin oppii. Ajattelen, että ei minun tarvitsekaan kelvata heille ja he saavat ajatella ja sanoa mitä tahtovat. Ajattelen, että minulla on ympärilläni muita, fiksumpia ihmisiä, joilta minun ei tarvitse sietää sellaista.
Näemme juhlapyhinä ja sen lisäksi muutaman kerran vuodessa syntymäpäivien ym. yhteydessä.
ja korkeintaan vastaan kysymyksiin tai sanon jotain tyyliin "hieno päivä tänään". Joskus kuitenkin menee kuppi nurin, ja silloin annan tulla kaiken patoutuneen ja appi ymmärtää vähän aikaa taas käyttäytyä ihmisiksi.