Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko muuttaa jonnekin jossa kukaan ei tunne ja saisit aloittaa ihan alusta?
20.02.2022 |
Haluaisitko muuttaa jonnekin jossa kukaan ei tunne ja saisit aloittaa ihan alusta?
Itsellä tuntuu että elämä kaatuu täysin päälle. Ja haluaisin muuttaa jonnekin mökkiin keskelle korpea.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, mutta ihan uuteen kaupunkiin.
Ehkä ja jonnekin ulkomaille. Harmi kun aspergerin vaikutuksesta en oo vain mikään hypersosiaalisin, mutta yliopistovaihtoon kevätlukukaudelle 2023 Ranskaan aion hakea ainakin elo-syyskuussa täydennysvaihtohaussa. En tunne puoliksi Suomen henkistä ilmapiiriä kodikseni.
En enää. Nykyisin mun elämä on mun näköistä.
Tee "aarrekartta", kerää kuvia asioista, joita haluat elämääsi, että tiedät, mitä kohti kulkea.
Nyt olet selvästi ihan hukassa jonkun muun näköisessä elämässä.
Mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää. Nykyisin mun elämä on mun näköistä.
Tee "aarrekartta", kerää kuvia asioista, joita haluat elämääsi, että tiedät, mitä kohti kulkea.
Nyt olet selvästi ihan hukassa jonkun muun näköisessä elämässä.Mikä mättää?
Ehkä olen liian kiltti, enkä osaa sanoa ei, tuntuu että muut päättävät kaiken mitä minä saan elämälläni tehdä, luulen että maisemanvaihdos on ainut ratkaisu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kyllä.
Täällä, missä olen, en ole kotonani.
Eli sydän on muualla, se ei toimi täällä.
Mulla on sellainen olo, että voisin olla missä vaan. Eli ei mitään väliä. Ei mitään syytä olla täällä, missä nyt olen. Eikä mitään syytä mennä minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt sen.
Mikään ei muuttunut. Minä pysyin samana enkä pitänyt ihmisistä sen enempää kuin edellisessä paikassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein juuri näin viime syksynä. Koronan takia en ole sopeutunut ollenkaan, ei ole kaveripiiriä tms. Mutta ratkaisu oli silti oikea, etäisyys on tehnyt hyvää. Ja kyllä tämä koronakin aikanaan on ohi, niin uskaltaa tämä astmaatikkokin ihmisten ilmoille.
Kyllä varmasti tätä monikin miettii ja useat toteuttaakin eri syistä.
Esimerkiksi päihdeongelmista toivuttuaan jättääkseen vaikean porukan ja aloittaakseen puhtaalta pöydältä.
Korpeen muutto kuulostaa siltä että olet tosi uupunut tilanteeseesi.
Olen itsekin miettinyt välillä muuttoa jonnekin eläkepäivillä pois vaikeiden ihmisten ulottumattomiin.
Ja se on ihan mahdollista tehdä niin. Joskus ihan hyvä ratkaisu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Tuttuja ajatuksia! Mutta olen tajunnut, että siellä korvessa (ihan sama missä) on todella pienet piirit ja kaikki tietävät asiasi, "sana" kulkee ja kaikki mikä liikkuu kiinnostaa. Ellet sitten asioi vain lähimmässä isossa kaupungissa ja pysyttele muuten sisällä kodissasi. Isoissa kaupungeissa on kyllä helpompi "hävitä". Mutta Suomi on kaiken kaikkiaan pieni maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää. Nykyisin mun elämä on mun näköistä.
Tee "aarrekartta", kerää kuvia asioista, joita haluat elämääsi, että tiedät, mitä kohti kulkea.
Nyt olet selvästi ihan hukassa jonkun muun näköisessä elämässä.Mikä mättää?
Ehkä olen liian kiltti, enkä osaa sanoa ei, tuntuu että muut päättävät kaiken mitä minä saan elämälläni tehdä, luulen että maisemanvaihdos on ainut ratkaisu.
Ap
Olet ainakin väärässä parisuhteessa, ja sinun tuskin kannattaisi olla parisuhteessa vielä lainkaan.
Olet mahdollisesti ollut kovin kontrolloitu nuorena, joten et tiedä kuka olet ja mitä haluat. Tai siis et tietoisesti, mutta vaistonvaraisesti tiedät, että tätä se ei ole.
Paikan vaihdos ei muuta sitä, miten alistut ja ahdistut. Se sinun pitää työskennellä ihan oman pääsi sisällä. Sen saman pään sinä otat mukaan muuallekin, ja päädyt samaan näköiseen tilanteeseen.
Jätä se parisuhde nyt ekana, koska selvästi olet ollut ihan pihalla siihen ryhtyessä. Et pysty selvittämään elämääsi, jos käytät suuren osan energiaa jonkun muun miettimiseen.
Jos opiskelet jotain, hoida se ripeästi valmiiksi.
Jos olet väärässä työssä, niin mikä olisi oikea?
Jos asut väärässä asunnossa, millainen se pitäisi olla?
Se on sellainen 2vuotta/paikka niin naamasi alkaa tulla ympäristölle tutuksi ja toisinpäin. Sen aikaa tuntuu, että on saanut aloittaa alusta ja tuntuu vapaalta, mutta sitten alkaa tulla ongelmia tai kyllästyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää. Nykyisin mun elämä on mun näköistä.
Tee "aarrekartta", kerää kuvia asioista, joita haluat elämääsi, että tiedät, mitä kohti kulkea.
Nyt olet selvästi ihan hukassa jonkun muun näköisessä elämässä.Mikä mättää?
Ehkä olen liian kiltti, enkä osaa sanoa ei, tuntuu että muut päättävät kaiken mitä minä saan elämälläni tehdä, luulen että maisemanvaihdos on ainut ratkaisu.
ApOlet ainakin väärässä parisuhteessa, ja sinun tuskin kannattaisi olla parisuhteessa vielä lainkaan.
Olet mahdollisesti ollut kovin kontrolloitu nuorena, joten et tiedä kuka olet ja mitä haluat. Tai siis et tietoisesti, mutta vaistonvaraisesti tiedät, että tätä se ei ole.Paikan vaihdos ei muuta sitä, miten alistut ja ahdistut. Se sinun pitää työskennellä ihan oman pääsi sisällä. Sen saman pään sinä otat mukaan muuallekin, ja päädyt samaan näköiseen tilanteeseen.
Jätä se parisuhde nyt ekana, koska selvästi olet ollut ihan pihalla siihen ryhtyessä. Et pysty selvittämään elämääsi, jos käytät suuren osan energiaa jonkun muun miettimiseen.
Jos opiskelet jotain, hoida se ripeästi valmiiksi.
Jos olet väärässä työssä, niin mikä olisi oikea?
Jos asut väärässä asunnossa, millainen se pitäisi olla?
Juuri näin. Jos "ongelmat" ovat itsessä, niin ne seuraavat mukanasi. Minulla samoja ongelmia. Karkuun ei pääse ongelmia, kun alkavat taas uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa. Yksin näitä on vaikea työstää ja apua ei tunnu saavan mistään. Itsetutkiskelu tulee jo korvista ulos. Ehkä oman määrätietoisuuden jalostaminen ja päämäärien selkeyttäminen vähän auttaa. Opettelee tekemään mitä itseä huvittaa ja kieltäytyy siitä mikä ei huvita. Näiden tunnistaminen on opeteltava ja sen jälkeen opeteltava puolustamaan omia rajoja. Se on vaikeaa ja muut alkuun loukkaantuvat, koska ovat tottuneet loputtomaan joustamiseesi ja alistumiseen. Tämä muiden mielen pahoittaminen on kestettävä, jos itse haluaa päättää elämästään. Muut pitävät alkuun kusipäänä, mutta alkavat kyllä arvostamaan, kun huomaavat ettet ole enää kynnysmatto. On hienoa tajuta, että niinkin voi elää. -sivusta.
En todellakaan haluaisi aloittaa alusta. Olen tehnyt paljon töitä ja hyviä valintoja saavuttaakseni nykyisen elämäntilanteeni. Toki on ollut hyvää tuuriakin.