Onko isäni narsisti? Ja miten hänestä pääsee lopullisesti eroon?

Älä käy, soita, vie lapsia kylään. Kehota muita uhreja samaan. Tarvittaessa vaihda paikkakuntaa. Elä oma elämäsi äläkä ota vastuuta mistään, mitä isäsi tekee. Irtoa joka tasolla.



Näin olen toiminut oman isäni kohdalla, eikä syynä ollut mitään tuon mittaista, olipahan tavallinen kusipää vaan. Päivääkään en ole katunut.

Sille ei tietysti voi mitään, jos hän uhkailee ja uhoaa muille siitä, mitä tekee/tekisi sinulle.

Pahinta, mitä voit tehdä on ottaa yhteyttä ja lakaa "selvittämään" asiaa hänen kanssaan. Jos kyse on oikeasti narsistista, ei selvittämistä tule tapahtumaan ja tulos on ainoastaan se, että sotkeudut uudelleen hänen kuvioonsa.

Pysy siis pois ja toivo, että hänkään ei vaivaudu ottamaan yhteyttä. Yleensä narsisti ei ole kiinnostunut niistä, jotka eivät hänen pillinsä mukaan hyppele.

Lopullisesti eroon pääseminen on asia, joka on rikos, jos sinä sitä jotenkin edesautat. Elämä huolehtii siitä.

Ongelma on siis isäni, jonka käytös vaikuttaa minusta erittäin epätasapainoiselta ja uhkaavalta. En jaksa koko piykää tarinaa tähän kirjoittaa, mutta yritän vähäm kuvailla millainen ihminen isäni on ja haluaisin kuulla kokemuksianne, voiko hän olla narsisti. Isä on lapsuudestani asti hallinnut kotimme ilmapiiriä täysin, vaikka hän on käyttänyt varsinaista väkivaltaa vain harvoin, olemme kaikki äitini mukaanlukien pelänneet häntä jatkuvasti. Kotona piti todella tarkasti miettiä sanomisenja ja tekemisensä ettei isä menettänyt hermojaan ja aina kuitenkin sai jostain syyn aloittaa kamala uhkailu ja lasten ulos heittäminen jne..Muistan lapsuudesta kuinka yritin aina miellyttää isää ja mielistellä häntä. Isä on kiristänyt kaikilta sukulaisilta ja jopa meiltä lapsilta rahaa, hän on jopa varastanut lähipiiriltään ja hajottanut paikkoja sekä ollut väkivaltainen sukulaisiamme kohtaan. Hän on erittäin älykäs ja todella hyvä puhumaan, hän uskoo olevansa jotenkin muiden ihmisten yläpuolella, sillä on omien sanojensa mukaan 'kasvanut niin paljon ihmisenä', 'muut eivät ymmärrä elämästä mitään', hänellä on jokin korkeampi tietous jne.. Nyt ongelma on se, että meistä kukaan ei enää halua olla isäni kanssa tekemisissä. Itse en ole puhunut hänen knassaan vuoteen ja silti saan kuulla suvultani, että hän on uhannut tulla 'hirttämään' meidät kaikki jne. Tedän sen verran, että isälläni on mm. joku psykologi naisystävä, mutta olen siinä käsityksessä, että tämä nainen ei pidä isääni mitenkään sairaana. Hänellä on ja on ollut myös muita naisia (vanhempamme ovat siis eronneet), jotka kaikki todella palvovat häntä. Epäilen siis, että isäni on narsisti. Onko kellään kokemuksia, miten selvitä narsisitin 'kynsistä' ja päästä hänestä lopullisesti eroon?

turha toivo, koska eihän hän ollut mitään väärää tehnyt. Minä vain olin hankala.

Älä ole missään tekemisissä. Jos sinua tai perhettäsi uhkaillaan, tee heti ilmoitus poliisille. Tee tämä selväksi isällesi, jos teitä lähestyy. Anna hänen haukkua sinua missä haluaa, mutta älä tuhlaa aikaasi häneen. Sinulla on oma elämäsi. Hae itsellesi apua, jos tuntuu että asia vaivaa ja voisit hyötyä lapsuutesi käsittelystä. Onnea jos olet päässyt isästäsi jo eroon, niin kamalalta kuin se kuulostaakin

viimeksi tänään hän on uhkaillut meitä ja yrittänyt soittaa minulle niin sinnikkäästi, että lopulta jouduin sulkemaan puhelimen.



Täytyy sitten varmaan vaihtaa numero.



Suututtaa vaan, kun tuollainen ihminen saa ihan vapaasti porskuttaa ja jatkaa muiden vainoamista. Täytyy toivoa, että pian unohtaa meidät ja keksii jotain muuta. Harmi vaan, että luultavasti ei olla ainoita, jotka saavat hänestä kärsiä.



ap

Tietääkö isäsi, missä asutte? Voitteko muuttaa? Olethan lopettanut yhteyden pidon, onko mahdollista että äitisi kertoo isällesi kuulumisiasi? Jos kertoo, äiti estoon myös.

Kärsin myös narsisti isästä ja yritän koko ajan vain päästä henkisest irti hänestä. Kysymys "voiko omaa isää vihata ?" on pyörinyt päässäni 12 vuotiaasta asti jolloin ymmärsin, kuinka turhaa oli sairaalloinen isän huomion ja hyväksynnän haku. 12-vuotiaana ymmärsin, että en ole tehnyt mitään väärää isäni suuttuessa. Tajusin, että se olikin isämme joka oli sairas ja tajusin myös sen, että henkinen ja fyysinen kokemani väkivalta isäni suunnalta oli täysin epäoikeutettua. Tämän oivalluksen myötä murrosiän puuskissa sain sisääni niin suuren vihan jota vain lietsoi äitini, joka ei asettunut puolelleni vai antoi lapsen kuvitella olevansa väärässä ja, että isän käytös oli oikeutettua. 1½ vuotta sitten vanhempien eron jälkeen äitini myönsi, että häneen sattui vääryys ja pahoitteli ettei ollut puuttunut asiaan. Äidin pelko puolisoa kohtaan joka oli niin narsisti kun ihminen vain voi olla oli niin suuri, että hän piti mielummin rauhan talossa lasten kustannuksella.

kaikki perheemme lapset kärsivät jonkin sortin mielenterveys ongelmista kuten masennus ja syömishäiriöt läpsuudesta opittu tunteiden piilottaminen, häpeä ja kulissien ylläpito pitää kuitenki elämän ulkopuolisesta katsoen hienona ja upeana.

Mutta suurin ahdistus on minulla siitä, että tulenko olemaan kuin isäni? tai voiko omaa isää vihata ? voiko omaan isään katkaista välit lopullisesti? tai lähteekö viha ja katkeruus koskaan pois ta tulenko siitämään ne myöhemmin omiin lapsiini ?

Kaverini äiti sanoi minulle ollessani 16- vuotiass, että älä murehdi niitä muita elä omaa elämääsi ja elä se itseäsi varten omilla ehdoillasi.Olet täällä vaan kerran muista aina elät vain itseäsi varte.

Kirjoitettuani kaiken tämän tajusin, että kyllä omaa isää voi vihata. Minä ainakin vihaan kaiken sen pahan jälkeen mitä olen joutunut kokemaan lapsena ja aivan liian pienenä ja naivina.

Älä vastaa puheluihin tai viestehin narsisti mielipuolet ei muutu. Elä oma elämäsi ja pidä isäsi kaukana siitä ja muista puhua kaikista niistä kamalimmistakin pienistä muistoista, niin sinusta kasvaa tasapainoinen ihminen :)

vaan isäsi käytös. Mitä teet sillä tiedolla, onko isäsi narsisti? hänen käytöksensä on sietämätöntä ja siihen sinun täytyy reagoida. Säästä kaikki hänen yhteydenottonsa (tekstiviestit ja kirjeet) ja puhelinnumeron tietenkin vaihdat salaiseksi. Uhkailut ylös (välillisetkin) ylös muistiin ja tieto niistä myös poliisille. Toisen hengen uhkaaminen on näet rikos. Suojele itseäsi ja perhettäsi kaikin keinoin, tarvittaessa vaikka vaihdat paikkakuntaa. Ja todellakin; ei sanaakaan isälle, vaikka miten rukoilisi ja anoisi ja haluasi "selvittää asiat".

isäni oli narsisti tuntu että aina tekee kaiken väärin,mitätöintiä,raivokohtauksia, kehuskeli rahoistaan aina, ei millonkaan tunnustanu itse olevan missään väärässä, manipuloi, mitätöi mielipiteet, hyvämaine kaikki pitää ulkopuoliset häntä hyvänä isänä täyskusipää. lopulta meni niin pitkälle että 17 vuotiaana vedin turpaan ja luulin että joku olis muuttunu mut ei mikään. toisaalta hyvä tietää että en oo ainut jolla narisisti isä tässä maassa. pelkäsin isääni vielä tänä päivänäkin tulee näitä pelkoreagtioita

Oman sukuni kokemukset narsistista on se että tätini mies, pahoinpiteli tätiäni (niin henkisesti kuin fyysisestikin) niin kauan että tämä uskoi olevansa arvoton ja täysin turha, vain taakka kaikille. Tämä päättyi lopulta siihen että tätini teki itsemurhan, koska tämän narsistimies ajoi hänet siihen. Kaikki jotka joutuvat narsistin kanssa tekemisiin, joutuvat kärsimään, kunhan se ihana alkuaika menee ohi.

Vaikka olenkin vasta 16 vuotias, olen joutunut kärsimään

todella paljon isäni persoonallisuushäiriöstä. Ihan samanlainen kuin edellämainitut, mutta käyttäytyy oudosti ilman alkoholiakin. Itken ja olen todella masentunut hänen hänen takiaan. Hän on todella väkivaltainen ja agressiivinen, itsekäs ja haukkuu äitiäni huoraksi ym. Mutta pahinta on, ettei äitini ole vieläkään onnistunut irroittautunaan hänestä. Hän ei ole kertonut minulle ja pikkusisaruksilleni miksi. Tällaista on jatkunut niin pitkään kuin muistan. Tuntuu helpottavalta, että joku toinenkin on tuntenut samoin!

Vaikka olenkin vasta 16 vuotias, olen joutunut kärsimään

todella paljon isäni persoonallisuushäiriöstä. Ihan samanlainen kuin edellämainitut, mutta käyttäytyy oudosti ilman alkoholiakin. Itken ja olen todella masentunut hänen hänen takiaan. Hän on todella väkivaltainen ja agressiivinen, itsekäs ja haukkuu äitiäni huoraksi ym. Mutta pahinta on, ettei äitini ole vieläkään onnistunut irroittautunaan hänestä. Hän ei ole kertonut minulle ja pikkusisaruksilleni miksi. Tällaista on jatkunut niin pitkään kuin muistan. Tuntuu helpottavalta, että joku toinenkin on tuntenut samoin!

voisitko käydä vaikka koulukuraattorin luona puhumassa? Tai jos pääsisit koulupsykologille?

Ehkä äitisi ei uskalla erota, jos isäsi on uhannut vaikka tappaa teidät siinä tapauksessa, tai tehdä teidän elämästänne helvettiä? Tällaistakin on. Teidän pitäisi lähteä turvakotiin, jos tilanne kotona on tuollainen, että isä on väkivaltainen. Tai ilmoittaa poliisille.

Isäni on koko elämäni aikana syyllistänyt minua kaikesta ja käyttänyt henikstä väkivaltaa. Murrosiässä aloin protestoida ja mulla oli pahoja riitoja isän kanssa, kaikki päättyi siihen että mussa oli vika ja olen huono ihminen.

Aloin itse uskomaan siihen että mussa ei ole paljonkaan hyvää, ja aloin tekemään itselleni pahaa.

Olen nytten aikuinen nuori nainen ja minulla meni vuosia siihen että uskalsin katkaista välit isääni. Olen alkanut arvostaa itseäni ja kaiken näen uudessa valossa. En voi olla missään tekemisissä isän kanssa ja se ei minua haittaa en enään koskaan suostu vajoamaan niin pohjalle kun joskus olin. Eli kannattaa pysyä erossa se on ainoa keino!

Omat vanhempani ovat juoppoja sikoja, jotka pilasivat mun ja veljeni lapsuuden ja nuoruuden viinanlitkimisellään. Molemmat ovat saatanan itsekkäitä ihmisiä ja isäni on mielestäni täysi narsisti. Kaikki piti aina mennä isäni mielen mukaan, jos ei mennyt niin seurauksena raivoamista, karjumista, henkistä jafyysistä väkivaltaa sekä tavaroiden hajottamista. Mun mittani täyttyi vihdoin ja viimein viime kesänä. Äitini soittelee humalassa jatkuvasti, ei lapsetkaan saa helvetti soikoon nukkua siltä puhelinrallilta ja jakeluun ei mene vaikka aina tuosta sanottu. Isä taas katsoo oikeudekseen sanella mulle miten mun ja perheeni pitää elää, päällepäsmäröi ihan joka asiaa. Ikää mulla on 34v, joten aikuisena itseäni pidän.



Nyt kun viime kesänä sain tarpeekseni tuosta kaikesta paskasta ja katkaisin välit kokonaan, niin yllätys yllätys....eihän he ole koskaan tehneet mitään väärää! Mä olen nyt se hankala ihminen ja kiukuttelen tyhjästä. Isäni haukkui mut mulkuksi. Tällaista osasin kyllä odottaakin, siinä vaiheessahan se sota vasta syttyykin, kun narsisti tajuaa että uhri lipeää kynsistä. No jokatapauksessa....nyt mut on tehty perinnöttömäksikin. Sain kuulla jatkuvaa uhkailua, humalaisia soittoja ja suoranaista karjumista. Ja vittuilua. Ovellamme kävivät kerran jokunen aika sitten...en avannut. En todellakaan laske sitä kusipäätä tänne omaan kotiini riehumaanja säikyttelemään lapsiamme enää koskaan. Puhelinnumeroni vaihdoin ja uusi numero on salainen. Yöllinen häiriköinti myös loppui, kun uhkasin lopulta rikosilmoituksella. Oli varsin epäreilua myös miestäni kohtaan, kun jaksoin katsella tuota touhua noinkin pitkään.



Vanhemmillani tuntuu olevan ihan hulluja nuo kuvitelmat. Ovat aina olleet sitä mieltä, että mua voi kohdella ihan miten vain ja mä olen sitten se hullu kun suutun. Äitini oli esikoisemme ristiäisissäkin humalassa...ja mä olin se läpipaska kun moisesta viitsin suuttua. Tuokin perinnöttömäksi jättäminen on jo aika huvittavaa. Ei heillä ole mitään arvo-omaisuutta. Omakotitalo jää ja sekin menossa huonoon kuntoon kun siellä ravaa ryyppysakkia viikonloput läpeensä ja kaikki alkaa jäädä rempalleen. Onnea vain velipojalle sen myymiseen sitten. Lakisääteisen osan perinnöstä mikä mulle kuitenkin tulee, lahjoitan pois.



Mun pointti on ap siinä, et riitelemään on turha ruveta. Narsisti ei koskaan anna tippaakaan perää. Vaikka sillä olisi tikku perseessä niin sekin on muiden vika. Paras tapa on todellakin se et kaikki uhkaukset talteen ja teet selväksi et poliisin kanssa voidaan selvitellä asioita jossei jätä rauhaan sua. Numero salaiseksi ja sisään et päästä jos päättää tulla visiitille kotiisi. Omista vanhemmistani ja varsinkin isästäni voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Tää mitä tänne kirjoittelin on vain jäävuoren huippu. Mut hyvää joulua sulle ja tsemppiä uuteen vuoteen!

Älä lahjoita lakisääteistä perintöosuutta pois! ota se vaikka kertakorvauksena vuosia kestäneestä henkisestä pahoinpitelystä! Itse tekisin niin ja tulen tulevaisuudessa tekemään! Minutkin on tehty perinnöttämäksi! Isälläni on viisi lasta kolmen eri naisen kanssa. Meistä vanhimmat lapset on tehty perinnöttömäksi.

Kun isä joskus kuolee, kun kumminkin se sen joskus tekee, aika on armoton...niin nautiskelen sitten niistä rahoista ja matkustelen ja laitan ne omaan itseeni ja läheisiini! Kipukorvaukset vuosien pahoista teoista!

uppista

Minun isäni ärsyttää vain jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin vasta 16 vuotias, olen joutunut kärsimään

todella paljon isäni persoonallisuushäiriöstä. Ihan samanlainen kuin edellämainitut, mutta käyttäytyy oudosti ilman alkoholiakin. Itken ja olen todella masentunut hänen hänen takiaan. Hän on todella väkivaltainen ja agressiivinen, itsekäs ja haukkuu äitiäni huoraksi ym. Mutta pahinta on, ettei äitini ole vieläkään onnistunut irroittautunaan hänestä. Hän ei ole kertonut minulle ja pikkusisaruksilleni miksi. Tällaista on jatkunut niin pitkään kuin muistan. Tuntuu helpottavalta, että joku toinenkin on tuntenut samoin!

Ota yhteyttä lastensuojeluun. Onko kunnassanne nuorten turvatalo?