Hyväksikäytetty olo ystävänä

Minulla on muutamia hyviä ystäviä, joista viime vuosina olen ollut huomaavinani, että he eivät ehkä olekaan niin hyviä.



Olen kohtalaisen hyvin toimeentuleva, kuten ovat nämä ystävänikin. Taloudellisesti olemme kaikki samassa tilanteessa. Annan mielelläni ilmaiseksi ystävilleni vanhoja lastenvaatteita, sillä en todellakaan kehtaa rahastaa niillä. Tarjoan apuani ja jopa mieheni apua (yhdelle yh-äidille, joka tarvitsi juuri muuttoapua). Nyt minusta tuntuu, että nämä ystäväni mielellään ottavat kaiken vastaan, mutta mitään vastaavaa en koskaan saa takaisin tai vastalahjaksi. Kerran ilahduin kun tämä yh-äidin tytär lähetti tekstiviestin, että tarjoutuu lastenlikaksi, jos joskus tarvitsen. Sitten huomasinkin, että tarkoituksena oli ansaita taskurahaa. Eli että minä annan mieheni ilmaiseksi muuttomieheksi, mutta tyttärelle pitää maksaa kahden tunnin hoitokeikasta? Tai että tuon työreissuiltani ulkomailta ystävieni tilaamia ostoksia ja saan palkaksi sentilleen sen summan, mitä ne ovat maksaneet. En yhtään vaivannäöstä, etsimisestä jne. En todella laske tässä yhtä kertaa vaan kyse on vuosien tilanteesta, jonka olen nyt havahtunut huomaamaan. Miksi ihmeessä minua ei voi muistaa mitenkään?



Ovatko ihmiset vain niin nuukia, että kaikki hyöty on otettava itselle? Olenko vain niin kiltti ja sinisilmäinen, että oma vikani on, kun annan itseäni hyväksikäytettävän?