Mitä toivoisit että siunaus- tai muistotilaisuudessa sinusta kerrotaan
Esim.pappi puheessaan tai omainen, ystävä tai vaikka Vapaa-ajattelijain liiton edustaja, kuka nyt vainajasta puhuukin.
Itse en kaipaa ylistyksiä, saa puhua realistisesti, ehkä eläinrakkaudestani voisi mainita jos jotain hyvää etsii.
Kommentit (16)
Mitään muistotilaisuutta en halua edes pidettävän. Jos ei elämäni aikana kukaan saa sanottua omaa mielipidettä minusta, ei tarvitse sielläkään valehdella.
No nyt päästiin x:stä. Oli se hankala. Nauretaan yhdessä vielä kerran.
Eipä se minua kiinnosta. Mutta tarjolla pitää olla erästä perinneruokaa. Ja musiikin pitää olla laadukasta
Haluaisin että musta kerrottaisiin hauskoja muistoja mitä on elämänvarrella sattunut jotka naurattaa omaisia. Haluaisin myös että musta olisi semmoinen kiva muisteluseinä mihin ihmiset voisivat jättää jäähyväisensä ja missä musta olisi yhteiskuvia ystävien kanssa. Joku kiva biisi kirkossa joka olisi positiivinen ja herkkä kuten jotain Johanna Kurkelan tuotannosta. Jokainen ansaitsee hyvän muistotilaisuuden jossa ihmiset kunnioittaa vainajaa.
Hän ei koskaan "tehnyt maalia".
Poikuus 49
Sen et välitin aidosti muista ihmisistä vaikken itsestäni välittänytkään. Oon aina pyrkiny näyttää kaikille et välitän ja Toivon et ihmiset on huomannu sen
En minäkään halua kuulla ylisanoja. Tavallinen keskiverto oli elämänsä ajan. Itse asiassa huomaamaton ja harmiton. Hiirulaiseksi voisi sanoa.
Ei kiitos muistotilaisuutta minulle. Hyvät ruoat kyllä saa käydä piikkiini syömässä. Nopsasti vaan krematorioon ja sieltä tuhkat jonnekin. Ihan sama että minne. Ei kiitos mitään turhaa kiveä minulle. Elän yksinkertaista elämää ja yksinkertaiset pitää myös maahanpanijaiseni olla. Viettäkööt omaiset puolestani iloisen päivän. Ihan turha pönöttää jossain hautajaisissa.
Tyhjille seinille ei kukaan ole puhumassa. Ei edes pappi kun en kuulu mihinkään kirkkoon.
Samuli Putro on tehnyt biisin, jossa on kaikki oleellinen.
Juhlan kulkukin kuvailtu just.
”Tavalliset hautajaiset”
On timanttinen taito mulla pistää tunteet piirongin alle
Mä elän täällä pohjois-Suomessa, en tunne lapseni isää
Aikuinen on aamunkoitto, ilta vanhapiika
Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin
Mä näen miten vuodet kiihdyttävät vauhtiaan, se on outoa
Kun kodissani kuulen vieläkin vauvan itkua joskus
Kumpikaan ei meistä itke, vaan se lienee kaikua
Takaa neljän vuosikymmenen tai hetkinen, niitä viisi on
Mä nuorempana tanssahtelin
Ja olin pöytätennismestari
Ne ajat ovat luojan kiitos takanapäin
Olin kovin vietävissä
Kuin kevytrakenteinen varpunen
En erottanut hurmaavuutta viekkaudesta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
En pojastani toivo julkkista tai suurta Helsingin herraa
Ne leikit ovat liian kierot, olen itse kerran ne nähnyt
Virheenä en silti koe sitä yhden illan auvoa
Kun pelireissun yhteydessä oli rakkaus suojaamatonta
Mä hetkellisen onnen koin
Ja sitä olen säilyttänyt
Kuin teinityttö fritsuliinaa ihollansa
Vaikka moni säälii mua
Mä hymyilen ja kiitän luojaa
Pojasta ja sisäisestä valosta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
Toki tää on pieni yhteisö
Ja ihminen on perso juoruille
Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin
Tehdään tämä selväks kerralla
On ollut elämäni ainutkertaista
Ja mahtunut on sakkaa sekaan puhtaan lähdeveden
Ei mitään. Haluan suoratuhkauksen. Ei siunauksia eikä mitään muutakaan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että ei puhuta sellaista mikä ei ole totta, eli jotain olit arvokas, rakas tms, tullaan kaipaamaan, tms. diipadaapaa yksilön arvokkuudesta. Olin yksin, en kenellekään tärkeä. Voi mainita, että työni tein aina hyvin ja täsmällisesti, olin käytettävissä, ja varsinkin sen saisi kertoa ettei niistäkään ominaisuuksista kukaan osoittanut mitään arvostusta.
Lisäänpä kommenttiini yhden jutun: eläintenystävä. Eläimistä tykkäsin valtavasti ja eläimet ja luonto tekivät minut onnelliseksi. Se pitäisi mainita. Mutta kukapa sitä mainitsisi kun ei hautajaisissa/muistotilaisuudessa ole varmaan ketään joka olisi tuntenut minut.
Ajattelin kirjoittaa valmiiksi minusta pidettävän puheen. Ei tule kukaan sitten esittämään mitään nyyhkyjuttuja ja ylisanoja.
Eglannissa muistotilaisuuden vihkosen otsikko oli: Celebration of life of....
Eli siis juhlittiin sitä jollainen oli kuolleen elämä ollut. Positiivisempaa kuin syvät muistelot.
Minusta voisi sanoa; eli oman näköisensä elämän, ei ollut helppoa, mutta huumori kesti viime metreille. Nyt saa ikuisen rauhan sen herran luona joka antaa kaiken anteeksi ja ottaa huomaansa.
Olen kieltänyt kaikki juorut kuolemani jälkeen
. Én itse osallistu muistotilaisuuteen.
Toivon että ei puhuta sellaista mikä ei ole totta, eli jotain olit arvokas, rakas tms, tullaan kaipaamaan, tms. diipadaapaa yksilön arvokkuudesta. Olin yksin, en kenellekään tärkeä. Voi mainita, että työni tein aina hyvin ja täsmällisesti, olin käytettävissä, ja varsinkin sen saisi kertoa ettei niistäkään ominaisuuksista kukaan osoittanut mitään arvostusta.