Olen traumatisoitunut ja tämä lähtee käsistä, mutta

Jos et saa terapeuttia oletko kokeillut kehollista lähestymistapaa, TRE jne?

Onko mitään lääkitystä? Käy lääkärissä. Terapiaa voi joutua odottamaan että sinne pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Jos et saa terapeuttia oletko kokeillut kehollista lähestymistapaa, TRE jne?

Oman kokemuksen mukaan voin sanoa, että jos on pahoja traumoja, ei niitä välttämättä kannata lähteä kehollisin menetelmin purkamaan silloin, kun ei ole riittävästi tukea niiden kehosta purkautuvien tunteiden käsittelyyn. Voi mennä ojasta allikkoon, jos esimerkiksi kokee voimakkaita kehollisia takaumia tai pelkotiloja ja jää ihan yksin niiden kanssa.

Kannattaa keskittyä ihan ensin tasapainottamaan omaa arkea ja vahvistamaan sellaista perusturvallisuuden tunnetta niin paljon kuin se vaan on mahdollista. Aluksi perusasiat kuten säännöllinen ruokailu, nukkuminen ja ulkoilu kuntoon, jos ne ei sitä vielä ole. Voi kuulostaa pliisulta ja kuluneelta ohjeelta, mutta on oikeasti hemmetin tärkeää. Ulkona luonnossa oleminen mahdollisuuksien mukaan myös maadoittaa, rauhoittaa ja auttaa jaksamaan.

On myös jotain ilmaisia tukipalveluita, joista voi saada ainakin vähäksi aikaa keskusteluapua, jos pitkäkestoinen terapia ei tällä hetkellä ole mahdollista. Kannattaa googlailla onko omalla paikkakunnalla jotain sellaista.

Onko ap:lla läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita? Jos on, tietävätko läheiset, että olet apua vailla?

Vakavissa traumoissa tarvitaan AINA terapeutin apua. Niitä ei pysty ystävät/kumppanit ratkomaan. Vakavien traumojen kyseessä ollessa itsensä terapiointia voi hyvin verrata yritykseen tarttua kiinni omasta niskasta ja sitten nostaa itsensä ilmaan....

Terapiaan pääseminen on usein työläs prosessi, jos ei ole massia maksaa omasta pussista, mutta kannattaa silti yrittää sinnikkäästi apua hakea.

Kannattaa myös googlata The Holistic Psychologist. Siitä oli paljon apua itselleni ennen kuin pääsin terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vakavissa traumoissa tarvitaan AINA terapeutin apua. Niitä ei pysty ystävät/kumppanit ratkomaan. Vakavien traumojen kyseessä ollessa itsensä terapiointia voi hyvin verrata yritykseen tarttua kiinni omasta niskasta ja sitten nostaa itsensä ilmaan....

Oon aivan samaa mieltä, mutta kun sinne terapiaa ei yleensä noin vain pääse, vaikka tarve olisi suuri... Silloin on pakko löytää jostain muualta ne keinot, jotka siinä hetkessä auttaa jaksamaan.

Ystävien, puolison tai muiden läheisten ei pidä terapeutin korvikkeeksi ryhtyä, mutta on tärkeää, että on niitä läheisiä ja, että he tietävät missä mennään. Yksinään on hirveää suurta taakkaa kantaa ja apua etsiä.

Miten lähtee käsistä? Nuku, ulkoile, tee jotain rentouttavaa (ei päihteet tms.). Unohda ihan kaikki muut.

Mikä trauman on aiheuttanut? Onko mahdollista hakea tukea vertaisryhmästä? Oletko hakenut tukea? Joskus vaaditaan, että esim. äidin olisi tuettava tai osattava tukea ilma avuntarpeen sanoitustakin.