Lue keskustelun säännöt.
Koiran kuolema kun asut yksin
kohtalotovereita
15.02.2022 |
Onko täällä kokemuksia koiran kuolemasta kun asut yksin, sinulla ei ole perhettä / lapsia ja kaveritkin on reilun sadan km päässä. Toinen kaveri on läheinen ja jutellaan puhelimessa ja toinen myös. Perhe asuu n. 100 km päässä jossa käyn aika ajoin.
Koira on hirmuisen tärkeä ja ollut iso osa mun elämää. Mietin miten hiljaista asunnossa onkaan kun ei ole ketään vastassa. Pysynkö järjissäni menetyksestä. Monellahan lapset ja perhe joka on läsnä 24/7 auttaa ja tukee, mutta kaikilla ei noita ole ja mietin olisiko täällä kohtalotovereita ja miten olette selvinneet?
Koville se varmaan ottaa, mutta eiköhän surusta yli pääse. Kuitenkin paljon hyviä muistoja takana. Toki itkua tulee ja pitääkin, kun kuitenkin äärimmäisen hirvittävä asia kyseessä.
Kommentit (9)
Voimia. En haluaisi kertoa mutta kerroin kuitenkin koska ärsyttää. Lapseton 50 v sinkkunainen ei ole kenneleiden ihanneasiakas. Mulla ollu aina koira, edellinen hankittu 13 v sitten, ja se kuoli.
Mulla vakituinen työ, olen raitis ja mökki on myös sekä auto.
Pennun saaminen vaikeampaa kuin uusi työ tai mies.
Polveni ei kestä agilityä mutta en Ole sentään liikuntakyvytön.
En ihmettele pentutehtaita enää, taikka koiravarkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on klisee, mutta aika auttaa. Ehkä puolen vuoden-vuoden päästä et mieti koiraa joka päivä. Ns korviketta en suosittele hankkimaan. Itse otin menettämäni koiran tilalle samanrotuisen- ja näköisen. Ei se ollut sama ja koira tuntui aistivat itsekin olevansa korvike. Valitettavasti se jouduttiin lopettamaan vaan puoli vuotta sen tulosta aivokasvaimen takia.
Itsellä sama tilanne paitsi ei ole lainkaan kavereita joiden kanssa jutella ja vanhemmat asuu 400km päässä.
Koira 9v ja olen rehellisesti alkanut harkita että menen samaa tietä kun siitä aika jättää.
Yritä ajatella hyviä muistoja. Heti siihen ei pysty varmaan kukaan, mutta, ajattele että koiralla ei nyt ole kipuja.
Jätä kertomatta, Kennelin pitäjälle sinkku yms.asiat
tai kerro muunneltua totuutta. Kumminkin olet kirjoituksesi perusteella
tunnollinen ja huolehtiva koiranomistaja, jolla on puitteet kunnossa.
Pääasia kumminkin, jotta koira saa hyvän huolehtivan kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia. En haluaisi kertoa mutta kerroin kuitenkin koska ärsyttää. Lapseton 50 v sinkkunainen ei ole kenneleiden ihanneasiakas. Mulla ollu aina koira, edellinen hankittu 13 v sitten, ja se kuoli.
Mulla vakituinen työ, olen raitis ja mökki on myös sekä auto.
Pennun saaminen vaikeampaa kuin uusi työ tai mies.
Polveni ei kestä agilityä mutta en Ole sentään liikuntakyvytön.
En ihmettele pentutehtaita enää, taikka koiravarkaita.
Jätä kertomatta, Kennelin pitäjälle sinkku yms.asiat
tai kerro muunneltua totuutta. Kumminkin olet kirjoituksesi perusteella
tunnollinen ja huolehtiva koiranomistaja, jolla on puitteet kunnossa.
Pääasia kumminkin, jotta koira saa hyvän huolehtivan kodin.
Olen käynyt saman läpi, olen todella pahoillani puolestasi ja tunnen tuskasi. Kyllä siinä kesti pitkään enkä oikeastaan koskaan tottunut. Olisin ehkä ajan kanssa sen hiljaisuudenkin hyväksynyt mutta tänne tupsahti tuollainen kodinvaihtajapentu eikä hiljaisuus vaivaa vaikka ikävä kylläkin.
Surussa on se että sille pitää antaa aikaa. Ja kun tuska on pahimmillaan päällä niin koita hakea apua vaikka täältä netistä, niinkuin nytkin teit kun tämän aloituksen laitoit. Kyllä meitä on muita jotka käyneet läpi saman, ja siitä lopulta selviää.
Koiran kuolema on hirvittävä asia, se määrä millä se muuttaa koko elämän on ulkopuoliselle jopa käsittämätön. Etenkin meillä jotka otetaan se muutos ja suru yksin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne paitsi ei ole lainkaan kavereita joiden kanssa jutella ja vanhemmat asuu 400km päässä.
Koira 9v ja olen rehellisesti alkanut harkita että menen samaa tietä kun siitä aika jättää.
Älä tee sitä. Ajan kanssa pääsee yli ja pystyy miettimään niitä mukavia muistoja ja koiran hassuja tempauksia. ÄLÄ rakas ihminen tee sitä!
Suruista pääsee suremalla. Kova paikka lemmikin menetys on aina.
Tärkeää on muistaa että elämänlaatu on lemmikillekin se tärkein asia ja kuoleman lähellä omistajan vastuu on huolehtia että lemmikki saa kivuttoman loppuelämän ja turvaa hyvän lähdön. Omat tunteet saavat siinä vaiheessa jäädä kakkoseksi. Lemmikille paras palvelus on myös hyvä kivuton vanhuus ja kuolema.