Ihan hirveä ikävä tuli yhtäkkiä isää. Kuolleena ollut neljättä vuotta

❤

Isäni kuoli melkein 20 vuotta sitten, ja edelleen on ikävä ❤️ haluaisi palata siihen lapsuuden turvaan kun oli joku pyyteetön pitämässä turvassa ja ohjaamassa.

Antaisin aika paljon, jos saisin vielä yhden rupatteluhetken vaarini kanssa. Hän kuoli v. 1984.

Ikävä voi hulmahtaa vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Se on rakkauden hinta. ❤️

Vuodet vaan vierii ja ikävä ei helpota näitä edeltä lähteneitä rakkaita kohtaan.

Elämä on niin haurasta ja arvaamatonta.

Halaus kaikille. ❤️

Voi sinnuu pientä.❤️

Ei se ikävä ikinä katoa vaikka rakkaan lähdöstä kuluu aikaa. Se vaan välillä vaimenee, niin että elämää on mahdollista elää eteenpäin.

2 vuotta isän kuolemasta. Olisin tarvinnut isää vielä mutta sitä ei meiltä kysytä.

Voimia ikävään ❤ Meillä on ollut selvästi hyvät isät, koska ikävöimme.

Mun isäni kuolemasta on yli 20 vuotta aikaa ja silti välillä ikävöin häntä niin paljon, että se panee itkemään. Kai se on se rakkauden hinta, niinkuin joku osuvasti sanoi. ❤

4 vuotta isäni kuolemasta ja 4 vuotta myöskin äitini kuolemasta. Kuolivat siis samana vuonna, toinen alkuvuodesta ja toinen loppuvuodesta. Ikävä heitä on kova.

Äitini menetin jo lapsena ja alkujärkytyksen jälkeen en juuri ole häntä ikävöinyt. Luulen että jonkinlainen suojelumekanismi iski päälle. Isäni kuoli pari vuotta sitten ja hänen kuolemansa jälkeen aloin muistaa asioita äidistäni ja jollain tavalla kaivata myös häntä kuten isääkin.

Ihmisen mieli on sitten kummallinen.