Luuletteko hei te hullujen nimien keksijät, että oikeasti
ihmiset jaksavat arkikäytössä toistaa koko omituista pitkää nimeä? Ihminen on laiska, ja kieli elää käytössä. Sen vuoksi kaikista Hisk-Petruskoista tulee jotain lyhempää, kuten vaikkapa Hipe, ja kukaan ei koskaan kutsu sitä prinsessaanne Madeleineksi, vaan Made tms. Siksi kannatan lyhyitä, selkeitä, suomalaisia nimiä, kuten Laura, Neea jne.
Kommentit (9)
Sukujuhlissa ja mammakerhossa huudellaan Taaarja-Amethyst, äläpä lyö naapurin - hmph - Neaa. Sit kotona huudetaan vaan ihan tuttavallisesti että turpa kii, Tartsa.
Sukujuhlissa ja mammakerhossa huudellaan Taaarja-Amethyst, äläpä lyö naapurin - hmph - Neaa. Sit kotona huudetaan vaan ihan tuttavallisesti että turpa kii, Tartsa.
pitkissä nimissä... Tiedän yhden Anna Eveliinan, joka oli saanut tällaisen nimen, kun äitinsä oli halunnut pitkän nimen, Eveliina siis noista kutsumanimenä. Veljensä oli sitten Olli-Pekka. Käytännössä näitä ihmisiä kutsuttiin sitten kuitenkin nimillä Eve ja Olli, että se niistä pitkistä nimistä. Samoin tuntemani Marja-Leena oli vain Malla.
Että eiköhän ne ihan kaksi- ja kolmitavuiset nimet riittäisi... Voisivat pysyä käytössäkin ilman väännelmiä.
Olihan se yks Kauppinen, jota kutsuttiin tuttavallisesti nimellä Kaappinen. Hän vaihtoi nimensä ja oli virallisesti Kaappinen, sen jälkeen häntä alettiin kutsua nimellä (tuttavalliseti edelleen) Kuappinen.
Lapsella melko pitkä yhdysnimi, mutta alusta asti oli tarkoitus käyttää vaan etummaista nimeä.
Sukulaiset kuitenkin halusivat ehdottomasti käyttää molempia nimiä koska on niin kaunis yhdistelmä. Tarhassa käyttävät molempia nimiä, ja täti tuli jopa valittaan kun lapsella niin ihana nimi, ja sitten käytetään vaan puolikasta.
Eli siis koko pitkällä nimellä kaikki kusuvat (paitsi me vanhemmat, jotka emme jaksa)
Perla-Adelmiina vaihda sen nimensä virallisesti ihan vaan Adeksi kun sillä nimellä on jo 27 vuotta kutsuttu.
eli pitkää nimeä ei JAKSA käyttää jokapäiväisesti. On ihan eri asia kutsua päiväkodissa lasta Amariina-Karoliinaksi, mutta ei tuhat kertaa päivässä.
Ja eivät pysy nekään. Akista tulee Aksu, Neasta Nemppa jne. Yleensäkään en ymmärrä, mitä pahaa on lempinimissä ja miksi ihmeessä olisi jotenkin parempi, että virallista etunimeä käytettäisiin myös kokoaikaisesti kutsumanimenä. Itse ainakin olen hyvin tyytyväinen sekä pidempään, klassiseen viralliseen etunimeeni että paljon enemmän käytettyyn lempinimeeni. Sama juttu miehelläni. Ihan tarkoituksella olemme myös antaneet lapsillemme sellaiset nimet, joita arkena emme paljonkaan käytä, vaan poikia kutsutaan lempinimiltä.
Että eiköhän ne ihan kaksi- ja kolmitavuiset nimet riittäisi... Voisivat pysyä käytössäkin ilman väännelmiä.
ja maan tavan mukaisessa käytössä. Ei tarvitse pähkäillä, miten taivutetaan.