Uusperheestä asiaa.

Nyt lapsi vielä hyväksyy tuollaisen kertomuksen osana omaa historiaansa, eikä koe, että olet kusettanut häntä.

Mulla oli kaksi lasta kun tapasin nykyisen mieheni. Lapseni olivat tuolloin 1v6kk sekä 3kk vanhoja. Olen kertonut heille ihan alusta alkaen, ettei tämä nykyinen ole heidän biologinen isänsä, mutta pitää heitä lapsinaan. biologinen isä ei siis lapsiaan tapaa.

Lisäksi nykyinen mieheni haki huoltajuutta lapsilleni ja sai sen. Hän on lapsilleni isä, samoin kuin yhteisille lapsilleni. Mutta totuuden kertomista ei kannata pitkittää, kannattaa kertoa heti kun lapsi ymmärtää.

Ehdottomasti suosittelen että puhut asiasta poikasi kanssa piakkoin, joskus kun olette kahden kesken, ja hän on "juttelutuulella". Mulla 3-vuotias poika joka tavannut hyvin harvakseltaan biologista isäänsä mutta tietää että tämä on hänen "oikea" isänsä. Miesystävääni kutsuu nimeltä tai isäksi, saattaa sanoa että hänellä on kaksi isää. Eräs ammatti-ihminen kehotti tässä tilanteessa että lapselle voi sanoa; "niin, tavallaan sinulla on kaksi isää. On xxx, joka on sinun oikea isä ja sitten on xxx joka on meidän elämässämme mukana jolloin hänkin on sinulle tavallaan isä". Kuitenkin tärkeätä lapsen identiteetin kannalta että hän voi muodostaa kuvan oikeasta isästä ja tietää kuka hän on. Voidaan katsella kuvia ja jutella oikeasta isästä, siitä millainen hän on (esim. että olet varmasti perinyt isältä nuo ihanat luonnonkiharat hiukset tai muita "mukavia" asioita). Kerro miten meni kun olette jutelleet, mielenkiinnolla tietäisin!

Pari hassua kertaa oltiin sängyssä ja tulin raskaaksi. Eli mitään valokuvia minulla ei todellakaan ole. Pitää katsoa josko tulisi sopiva hetki puhua tämä asia selväksi..



ap

Sitten tekee tietysti vähän haasteellisemman tilanteesta... Mutta ehdottomasti silti sitä mieltä että pojalle täytyy kertoa kuka on biologinen isä. Muutoin hankalampaa mitä vanhemmaksi poika kasvaa. Eihän nyt kuitenkaan kaikkia yksityiskohtia tarvitse kertoa, minä varmasti yrittäisin mahdollisimman selkeästi, mutta kuitenkin helppotajuisesti selittää ja sitten vastata sen mukaan mitä lapsi kyselee.

En mäkään ikinä edes asunut yhdessä lapseni isän kanssa mutta mun mielestä se on aivan epäolennainen asia, ellei lapsi itse asiaa ota puheeksi.



Tsemppiä! Ilmoittele miten menee!



T. viestin 6 kirjoittaja :)

Hassua kun nyt vasta alan miettimään näitä asioita. Kai sitä on tavallaan yrittänyt sulkea itseltä silmät tämän asian suhteen. Mutta asiahan on niin ettei se mihinkään häivä vaikka sitä kuin pitkittää..



ap

Kiva jos pystyin jotenkin auttamaan, siitä tulee itsellekin hyvä mieli!

Niinhän se on, että monesti on helpompi sulkea silmät joidenkin asioiden suhteen kuin "ottaa härkää sarvista kiinni" ja tarttua toimeen.

Peli ei ole vielä menetetty, 5-vuotias ei ala sua syyllistämään että miksi et ole aikaisemmin kertonut (tai ainakin luulisin näin), joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Sulle tulee varmasti itsellesikin parempi mieli kun olet kertonut asiasta pojallesi. Valmistaudut vaan siihen että kysymyksiä voi tulla...;)



T.kirjoittaja 6&8

Ehkä "pelkään" niitä kysymyksiä. "Missä oikea isä on?" "Miksi minä en ole nähnyt sitä?" ym ym.. Tai toisaalta poika on kyllä sen oloinen että saattaa suhtautua asiaan pelkällä "ahaa"-vastausella :)



ap

Ehkä "pelkään" niitä kysymyksiä. "Missä oikea isä on?" "Miksi minä en ole nähnyt sitä?" ym ym.. Tai toisaalta poika on kyllä sen oloinen että saattaa suhtautua asiaan pelkällä "ahaa"-vastausella :)

ap

Voit kertoa hänelle, että oikea isä ei sulle ollut koskaan semmoinen kaveri, että sä olisit hänen kanssaan alkanut olla yhdessä. Voit myös sanoa, että se ei tarkoita, että isän pitäisi olla paha tyyppi.

Tärkeintä on se, että sinulla itselläsi on välit selvinä menneisyyden kanssa. Että pystyt perustelemaan lapselle sen, että miksi "nussit miestä, jota hädintuskin tunnet ja sitten pamahdat paksuksi, etkä edes järjestä lapselle tilaisuutta tutustua oikeaan isäänsä - saati ilmeisesti ole antanut tietoa oikealle isälle siitä, että hän on isä".

Akkojen kalkatuskerhossa voi tietysti saada ymmärrystä tälle asialle, mutta kun se pitää selittää omalle lapselle, että oliks se isä sitten niin paska ettet hänen kanssaan alkanut pidempiin hommiin? Vai oletko sinä muutenkin hyppinyt sängystä sänkyyn ja sitten tuli hupsista?

mutta olen kyllä kertonut biologiselle isälle lapsesta ja hän teki varsin selväksi, ettei halua lastaan nähdä tai ylipäätään kuulla meistä yhtään mitään. Kaiken lisäksi mies oli varattu ja tämän hän "unohti" kertoa minulle (en olisi hänen kanssaan alkanut miellekään jos olisin tiennyt hänen olevan ukkomies).

Sitä on taas niin helppo alkaa minua syyllistämään kun ei tiedetä asian oikeita laitoja. Ja mitä jos olisin tehnyt abortin? Pidin kuitenkin lapsen, koska tiesin että pärjään varsin hyvin yksin!



ap

...vaikeita kysymyksiä. Mutta ei mahdottomia. Mieti asia mielessäsi ja varaudut, mitä vastaat jos poika kysyy missä isä on. Tietääkö isä muuten olevansa isä ja jos, niin eikö hän halua tavata poikaansa? Jos tietää olevansa isä eikä ole kiinnostunut pojastaan, sanot pojalle, että sinuakin harmittaa koska isä ei halua tavata häntä. Sano kuitenkin myös se että kyllä varmasti isäkin poikaa rakastaa, vaikkeivät he tapaakaan. Jos mies ei tiedä olevansa isä, niin olisi mielenkiintoista tietää sun perustelut asialle. Mä en sua kritisoi, mulla ei ole siihen varaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.



Onnea matkaan :)



T. viestien 6,8&10 kirjoittaja.

Kannattaisiko sanoa, että varmasti isä rakastaisi poikaa, jos tuntisi. Mutta olosuhteet huomioon ottaen isä ei voi poikaan tutustua. Kerro myös, että kun poika kasvaa aikuiseksi, saa hän kaikin mokomin ottaa isään yhteyttä.



Mutta korosta, että nykyinen isi on valinnut pojan omakseen, ja rakastaa häntä yli kaiken. Tai jotain sinne päin :) Näin ehkä itse tekisin, ei välttämättä oikea tapa, kuka sen oikean sitten tietääkään.