Tämä on aivan sairasta tämä elämä

Tuntuu siltä, että katselen jotenkin ulkopuolelta kaikkea, en elä elämää, olen vain, päivästä toiseen ja näköjään kuukaudesta ja vuodestakin toiseen.
Mies menee menojaan, varmaan lääkitys kuosissa ja en tiedä mitä muuta, kuntoilee päivittäin plus harrastaa ja nyt aloittelee näköjään vanhaa rakasta harrastustaan pitkän tauon jälkeen ja minä vain jatkan tässä suossa lillumista, aika usein tuntuu etten ole edes pinnalla enää vaan kokonaan uppeluksissa.
Suoritan arkityöni ja kotona suoritan kotitöitä, muu aika menee vain ollessa ja öllöttäessä, kun mikään ei huvita, mitään en jaksa, mikään ei kiinnosta.
Tunnen itseni totaalisen luuseriksi ja arvottomaksi, olenhan myös huono puoliso ja saanut myös kuulla virheistäni äitinä monesti. Minua ei koskaan halata eikä haluta, mitään kivaa ei sanota, ei rutisteta ei mitään ei ikinä.
En näe enää valoa oikein missään enkä varsinkaan toivoa esimerkiksi muutoksesta, itsestähän se on pitkälti kiinni, mutta kun en jaksa en pysty en uskalla, en osaa, en sitä tätä enkä tuota.
Ja taas alkaisi uusi viikko, minä en jaksaisi.