Kiintymyssuhteen muodostuminen kun lapsi hoidossa?

No eihän sitä vaihtuvien hoitajien kanssa kiintymyssuhdetta muodostu. Sama hoitaja olisi tärkeä näillä pienillä. Siksi ennemmin perhepäivähoito ja mahdollisimman lyhyet päivät. Joku 9h on jo melkein heitteillejättö noin pienelle.

Eiköhän ne päiväkodin hoitajat tutuiksi tule. Niin se on ollut ennenkin... Mummot, sisarukset, kylännaiset on hoitaneet. Ei nuoren terveen naisen ole koskaan kuulunut kotona kökkiä.

Lapsi kiihtyy vanhempiinsa vastasyntyneestä lähtien. Ei päivähoito ole paikka, jonka henkilökuntaan pitäisi muodostaa ensisijaista kiintymyssuhdetta.

Kiintymyssuhde on vain yksi teoria, enkä edes varsinaisesti usko siihen.

Jotta laitos-/tarhaelämän vaikutus vauvaan olisi parempi kuin kodin vaikutus, kotona täytyy olla jo todella surkeat olosuhteet.

Ei lapsi kiinny vieraisiin, jotka kohtelevat häntä kuin armeijan alokasta. Mutta ei hän kiinny myöskään outoon, tunkeilevaan, hylkivään äitiin; takertuu ehkä, mutta ei kiinny.

Hyvää pohdintaa ja uskon kiintymyss suhteen kärsivän ja monen moiset käytöshäiriöt lapsen kasvaessa.

Äidin kännykän käyttö häiritsee myös kiintymystä ja lapsen kehitystä. Tarkoitan tällä sitä, että lapsi halua vanhemman jakamatonta kontaktia, katse ja muu läsnä olo on äärimmäisen ärkeää 0-4 vuoden välissä, some päivitysten plärääminen ja muu surffailu lapsen olessa vieressä omissa puuhissa vaikuttaa lapseen vahingollisesti, kun kontakti puuttuu , pelkkä puhe ei korvaa katse kontaktia ja läsnä oloa kommunikoida taaperon kanssa.

Tämän vaiheen munaaminen aiheuttaa myöhemmin vakavia sosiaalisia häiriöitä pahimmillaan narsku tyyppisiä ihmisiä.

Tästä löytyy tutkittua tietoa.

Ihan samalla tavalla kiintyy kuin muutoinkin. Esim. täällä Ranskassa me viemme lapset paljon, paljon nuorempina hoitoon kuin Suomessa (jos ei välttämättä halua jäädä kotiäidiksi), samoin itse olen ollut 3-kuisesta hoidossa Suomessa 1970-luvulla. Anna ihmisten tehdä omat ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla kiintyy kuin muutoinkin. Esim. täällä Ranskassa me viemme lapset paljon, paljon nuorempina hoitoon kuin Suomessa (jos ei välttämättä halua jäädä kotiäidiksi), samoin itse olen ollut 3-kuisesta hoidossa Suomessa 1970-luvulla. Anna ihmisten tehdä omat ratkaisunsa.

Ai, onko ranskalaiset jotenkin tunne-elämältään sun mielestä ihan a-luokkaisia? Mietin vaan kun siellä kuitenkin ollaan aika kylmiä... väkivalloin kasvatetaan omia lapsia yms. Ei minusta kieli mistään turvallisesta kiintymyssuhteesta ollenkaan, jos aikuisena sellaista omaa lastaan kohtaan harjoittaa. Se on juuri sitä kylmyyttä, mitä siirtää omasta turvattomasta lapsuudesta eteenpäin.

Lisään vielä että eikös Ranskassa avioliiton ulkopuoliset suhteet ole aika tavallisia? Sekin kielii kyllä tunne-elämän häiriöistä. Että pettää toista eikä pysty sitoutumaan toiseen, ja toisaalta se että vastapuolella nämä hyväksytään ja jäädään siihen suhteeseen (kun jo lapsuudessa oppinut ettei ole rakkauden arvoinen).

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa ja uskon kiintymyss suhteen kärsivän ja monen moiset käytöshäiriöt lapsen kasvaessa.

Äidin kännykän käyttö häiritsee myös kiintymystä ja lapsen kehitystä. Tarkoitan tällä sitä, että lapsi halua vanhemman jakamatonta kontaktia, katse ja muu läsnä olo on äärimmäisen ärkeää 0-4 vuoden välissä, some päivitysten plärääminen ja muu surffailu lapsen olessa vieressä omissa puuhissa vaikuttaa lapseen vahingollisesti, kun kontakti puuttuu , pelkkä puhe ei korvaa katse kontaktia ja läsnä oloa kommunikoida taaperon kanssa.

Tämän vaiheen munaaminen aiheuttaa myöhemmin vakavia sosiaalisia häiriöitä pahimmillaan narsku tyyppisiä ihmisiä.

Tästä löytyy tutkittua tietoa.

Tällä perusteella ennen kaikki lapset olivat häiriintyneitä, kun äidit tekivät aamusta iltaan maalla raskaita tilan töitä eivätkä keskittyneet lapsiinsa edes iltaisin, jolloin tehtiin vielä puhdetöitä. Pienille lapsille oli reikätuolit, joihin heidät laitettiin etteivät satuttaisi itseään kun kenelläkään ei ollut aikaa vahtia heidän vierellään.

Jos joku äiti oli varakas säätyläinen kaupungissa, lapsia hoiti lastenhoitajat eikä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa ja uskon kiintymyss suhteen kärsivän ja monen moiset käytöshäiriöt lapsen kasvaessa.

Äidin kännykän käyttö häiritsee myös kiintymystä ja lapsen kehitystä. Tarkoitan tällä sitä, että lapsi halua vanhemman jakamatonta kontaktia, katse ja muu läsnä olo on äärimmäisen ärkeää 0-4 vuoden välissä, some päivitysten plärääminen ja muu surffailu lapsen olessa vieressä omissa puuhissa vaikuttaa lapseen vahingollisesti, kun kontakti puuttuu , pelkkä puhe ei korvaa katse kontaktia ja läsnä oloa kommunikoida taaperon kanssa.

Tämän vaiheen munaaminen aiheuttaa myöhemmin vakavia sosiaalisia häiriöitä pahimmillaan narsku tyyppisiä ihmisiä.

Tästä löytyy tutkittua tietoa.

Entä isän kännykänkäyttö?

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla kiintyy kuin muutoinkin. Esim. täällä Ranskassa me viemme lapset paljon, paljon nuorempina hoitoon kuin Suomessa (jos ei välttämättä halua jäädä kotiäidiksi), samoin itse olen ollut 3-kuisesta hoidossa Suomessa 1970-luvulla. Anna ihmisten tehdä omat ratkaisunsa.

Joka päivä esim yhdeksäksi tunniksi? Onko siellä yhtä huono tilanne varhaiskasvatuksessa, että jatkuvasti keikkalaisia jne. Vai onko pienillä omat nimetyt hoitajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää pohdintaa ja uskon kiintymyss suhteen kärsivän ja monen moiset käytöshäiriöt lapsen kasvaessa.

Äidin kännykän käyttö häiritsee myös kiintymystä ja lapsen kehitystä. Tarkoitan tällä sitä, että lapsi halua vanhemman jakamatonta kontaktia, katse ja muu läsnä olo on äärimmäisen ärkeää 0-4 vuoden välissä, some päivitysten plärääminen ja muu surffailu lapsen olessa vieressä omissa puuhissa vaikuttaa lapseen vahingollisesti, kun kontakti puuttuu , pelkkä puhe ei korvaa katse kontaktia ja läsnä oloa kommunikoida taaperon kanssa.

Tämän vaiheen munaaminen aiheuttaa myöhemmin vakavia sosiaalisia häiriöitä pahimmillaan narsku tyyppisiä ihmisiä.

Tästä löytyy tutkittua tietoa.

Tällä perusteella ennen kaikki lapset olivat häiriintyneitä, kun äidit tekivät aamusta iltaan maalla raskaita tilan töitä eivätkä keskittyneet lapsiinsa edes iltaisin, jolloin tehtiin vielä puhdetöitä. Pienille lapsille oli reikätuolit, joihin heidät laitettiin etteivät satuttaisi itseään kun kenelläkään ei ollut aikaa vahtia heidän vierellään.

Jos joku äiti oli varakas säätyläinen kaupungissa, lapsia hoiti lastenhoitajat eikä äiti.

Mutta pointti onkin se, että lapsilla oli sama hoitaja, joten lapsella tietenkin muodostui sitten kiintymyssuhde häneen. Eihän päiväkodin henkilökuntaan sellaista samalla tavalla voi muodostua, kun ryhmätkin niin valtavia ja jatkuvasti sijaisia jne.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että eikös Ranskassa avioliiton ulkopuoliset suhteet ole aika tavallisia? Sekin kielii kyllä tunne-elämän häiriöistä. Että pettää toista eikä pysty sitoutumaan toiseen, ja toisaalta se että vastapuolella nämä hyväksytään ja jäädään siihen suhteeseen (kun jo lapsuudessa oppinut ettei ole rakkauden arvoinen).

Höpö höpö. Ensinnäkin tuota aina liioitellaan ja sinunkin käsityksesi pohjautuu fantasiaan. Siksi toiseksi, sinun näkemyksesi rakkaudesta ei välttämättä ole pyhä totuus. Eivät kaikki jaa sinun arvojasi ”oikeasta” parisuhteesta. Jos jakaisi, eihän Suomessa puolet avioliitosta silloin päätyisi eroon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että eikös Ranskassa avioliiton ulkopuoliset suhteet ole aika tavallisia? Sekin kielii kyllä tunne-elämän häiriöistä. Että pettää toista eikä pysty sitoutumaan toiseen, ja toisaalta se että vastapuolella nämä hyväksytään ja jäädään siihen suhteeseen (kun jo lapsuudessa oppinut ettei ole rakkauden arvoinen).

Höpö höpö. Ensinnäkin tuota aina liioitellaan ja sinunkin käsityksesi pohjautuu fantasiaan. Siksi toiseksi, sinun näkemyksesi rakkaudesta ei välttämättä ole pyhä totuus. Eivät kaikki jaa sinun arvojasi ”oikeasta” parisuhteesta. Jos jakaisi, eihän Suomessa puolet avioliitosta silloin päätyisi eroon!

Ja kotiäitejä myös Keski-Eurooppa pullollaan. Eivät kaikki lapset todellakaan mene 3kk 10 tunniksi hoitoon päivittäin.