Lue keskustelun säännöt.
Vanhan koiran omistajien vertaistuki
03.02.2022 |
Olen vanhan, 15-vuotiaan koiran omistaja ja tuntuu että on alkanut käymään aika raskaaksi arki. Se on hieman dementoitunut ja saattaa esim. tehdä tarpeensa sisälle ja sen kanssa saakin olla menossa ulos jatkuvasti, eikä sitä voi jättää enää yksin kotiin. Koira on ikäisekseen energinen ja jaksaa käydä kävelyillä, touhuta jne. mutta aika pitkälti tuntuu että koko arki pyörii koiran ympärillä ja vaikka se onkin erittäin rakas on siitä myös tullut erittäin rasittava :( Tuntuu pahalta ajatella niin, sillä samalla tiedän ettei se välttämättä elä enää kauaa ja siitä luopuminen ahdistaa ja stressaa.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, se on kyllä kamalaa kun siihen alkaa havahtumaan että omasta koirasta on tullut vanha. Itselläkin päivien rytmin määrää nykyään aika lailla tuon vanhuksen lääkkeet ym. Rakas mutta rasittava kyllä kuvaa vanhaa koiraa hyvin. Hyvinä päivinä on kuin päivänsäde, mutta sitten tulee aina vähän huonompia päiviä jolloin muistaa taas että koiralla on selkeästi viimeiset kuukaudet menossa. Itse ainakin yritän tehdä tästä ajasta koiralle mahdollisimman mukavaa ja yritän vältellä sitä että en liikaa etukäteen stressaa sitä kun on aika tehdä tuo päätös.
Pääosin sitä koiran huonoa kuntow ei huomaa. Pitää vaan ikäsekseen hyväkuntoisena, kun hiipuminen tapahtuu bähitelle. Kivutkin jää huomaamatta.
Mulla kanssa 15- vuotias vanha herra täällä. Vähän alkaa olla dementia oiraita, koira yrittää kulkea ovien saranapuolelta ja haahuilee ympäri kämppää, tunkeutuu kaikkiin mahdollisiin koloihin eikä osaa tulla niistä itse pois. Pari kertaa tehnyt tarpeet sisälle kun ei enää jaksa pidätellä ihan niin pitkään kun nuorempana. Ei jaksa hyppiä sohvalle ja jäällä tassut lipsuu enemmän kuin nuorempana. Ensimmäistä kertaa elämässään on myös hammaskiveä tullut. Muuten on kyllä reipas ja iloinen. Jaksaa kävellä ja touhuta ja leikkiä, on kaikki hampaat ja asitit tallella, pärjää vielä ihan hyvin yksin kotona ja on muutenkin terveenä pysynyt. Kuitenkin ahdistaa tieto siitä että ei meillä ainakaan toista 15 vuotta ole yhteistä elämää edessä vaan se luopumisen aika voi tulla nyt millon tahansa. Kyseessä mun ensimmäinen koira jonka sain ollessani itse 15-vuotias. En osaa edes kuvitella elämää ilman tuota höppänää.
Vierailija kirjoitti:
Pääosin sitä koiran huonoa kuntow ei huomaa. Pitää vaan ikäsekseen hyväkuntoisena, kun hiipuminen tapahtuu bähitelle. Kivutkin jää huomaamatta.
Tämä on kyllä aivan totta. Hyvin monella vanhalla koiralla on nivelrikkoa. Omasta koirastani huomasin heti särkylääkekuurin jälkeen eron pirteydessä. Kannattaa eläinlääkärin kanssa jutella ja totta kai itsekin vähän tutustua miten koiran kivun tunnistaa koska sinä tunnet oman koirasi parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääosin sitä koiran huonoa kuntow ei huomaa. Pitää vaan ikäsekseen hyväkuntoisena, kun hiipuminen tapahtuu bähitelle. Kivutkin jää huomaamatta.
Tämä on kyllä aivan totta. Hyvin monella vanhalla koiralla on nivelrikkoa. Omasta koirastani huomasin heti särkylääkekuurin jälkeen eron pirteydessä. Kannattaa eläinlääkärin kanssa jutella ja totta kai itsekin vähän tutustua miten koiran kivun tunnistaa koska sinä tunnet oman koirasi parhaiten.
Mistä sitten osasit yhdistää särkylääkkeen auttaneen juuri nivelrikkoon eikä johonkin muuhun kiputilaan jos mitään ulkoista siihen viittaavaa ei ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääosin sitä koiran huonoa kuntow ei huomaa. Pitää vaan ikäsekseen hyväkuntoisena, kun hiipuminen tapahtuu bähitelle. Kivutkin jää huomaamatta.
Tämä on kyllä aivan totta. Hyvin monella vanhalla koiralla on nivelrikkoa. Omasta koirastani huomasin heti särkylääkekuurin jälkeen eron pirteydessä. Kannattaa eläinlääkärin kanssa jutella ja totta kai itsekin vähän tutustua miten koiran kivun tunnistaa koska sinä tunnet oman koirasi parhaiten.
Mistä sitten osasit yhdistää särkylääkkeen auttaneen juuri nivelrikkoon eikä johonkin muuhun kiputilaan jos mitään ulkoista siihen viittaavaa ei ollut?
Äh, hyvin kömpelösti kirjoitettu tuo aiempi viestini, pahoittelut. Koira on myös ontunut, jonka takia olen sitä kuskannut eläinlääkäriin. Ontumatutkimusten yhteydessä huomattu että toinen takatassu on selkeästi jäykempi eikä senioritarkastuksissa ole havaittu muuta kipua aiheuttavaa. Kuitenkin ontumista ilmenee vasta koiran ollessa todella kivuissaan, joten olen nyt koiran ollessa jo iäkkäämpi alkanut enemmän syöttämään sille noita särkylääkkeitä - eläinlääkärin antaman ohjeen mukaan tietenkin. Tässä vaiheessa elämänlaatu menee mahdollisten haittavaikutusten ohi, joten olen yrittänyt parhaani mukaan tulkita koiran vointia niin että annan särkylääkkeitä heti kun epäilen kolotuksen olevan pahempaa.
Olen joskus lukenut, että noin puolella vanhoista koirista esiintyisi nivelrikkoa ja koirat ovat lahjakkaita piilottelemaan kipujaan. Jos vähääkään epäilee, että koira on kivuissaan niin asiasta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko syöttäneet Cartivet-valmistetta? Onko auttanut?
Lopettaminen on hyvä vaihtoehto, koira peittää kivun, ei kannata jäädä odottamaan siihen asti että koira on selvästi kipeä. Olette saaneet monta hyvää vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 15- vuotias vanha herra täällä. Vähän alkaa olla dementia oiraita, koira yrittää kulkea ovien saranapuolelta ja haahuilee ympäri kämppää, tunkeutuu kaikkiin mahdollisiin koloihin eikä osaa tulla niistä itse pois. Pari kertaa tehnyt tarpeet sisälle kun ei enää jaksa pidätellä ihan niin pitkään kun nuorempana. Ei jaksa hyppiä sohvalle ja jäällä tassut lipsuu enemmän kuin nuorempana. Ensimmäistä kertaa elämässään on myös hammaskiveä tullut. Muuten on kyllä reipas ja iloinen. Jaksaa kävellä ja touhuta ja leikkiä, on kaikki hampaat ja asitit tallella, pärjää vielä ihan hyvin yksin kotona ja on muutenkin terveenä pysynyt. Kuitenkin ahdistaa tieto siitä että ei meillä ainakaan toista 15 vuotta ole yhteistä elämää edessä vaan se luopumisen aika voi tulla nyt millon tahansa. Kyseessä mun ensimmäinen koira jonka sain ollessani itse 15-vuotias. En osaa edes kuvitella elämää ilman tuota höppänää.
Luultavasti hyppääminen sattuu ja siksi ei sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko syöttäneet Cartivet-valmistetta? Onko auttanut?
Olen jo pari vuotta syöttänyt koiralle cartivettia ja kalaöljyä. Mielestäni auttoi, koira oli hyvin liikkuvainen ja olisi halunnut kävellä pidempiäkin lenkkejä. Koira alkaa nyt olla jo niin vanha, että särkylääkkeitäkin menee enemmän enkä enää osaa sanoa paljonko cartivetit auttaa. En tietenkään pysty myöskään sanoa onko nivelrikko edennyt tämän ansiosta hitaammin, mutta en uskalla noiden syöttämistä lopettaakaan sillä apu se on pienikin apu... 😅
Mutta kannattaa kokeilla ja katsoa auttaako! Mutta myös kipulääkkeet kannattaa pitää kunnossa, sillä nuo ravintolisät eivät mihinkään ihmeisiin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kanssa 15- vuotias vanha herra täällä. Vähän alkaa olla dementia oiraita, koira yrittää kulkea ovien saranapuolelta ja haahuilee ympäri kämppää, tunkeutuu kaikkiin mahdollisiin koloihin eikä osaa tulla niistä itse pois. Pari kertaa tehnyt tarpeet sisälle kun ei enää jaksa pidätellä ihan niin pitkään kun nuorempana. Ei jaksa hyppiä sohvalle ja jäällä tassut lipsuu enemmän kuin nuorempana. Ensimmäistä kertaa elämässään on myös hammaskiveä tullut. Muuten on kyllä reipas ja iloinen. Jaksaa kävellä ja touhuta ja leikkiä, on kaikki hampaat ja asitit tallella, pärjää vielä ihan hyvin yksin kotona ja on muutenkin terveenä pysynyt. Kuitenkin ahdistaa tieto siitä että ei meillä ainakaan toista 15 vuotta ole yhteistä elämää edessä vaan se luopumisen aika voi tulla nyt millon tahansa. Kyseessä mun ensimmäinen koira jonka sain ollessani itse 15-vuotias. En osaa edes kuvitella elämää ilman tuota höppänää.
Voi olla myös isoaivojen aivokasvain kyseessä. Googlaa oireet, nurkkiin juuttumista ym
Ei ole koiraa mutta oli 20-vuotiaaksi elänyt kissa. Olihan se tavallaan raskasta, kun viimeiset neljä vuotta kissalla oli lääkitys kahdesti päivässä ja sen mukaan piti järjestää oma elämä. Ruokavalio vaati paljon säätämistä ja isoa rahanmenoa. Viimeisen vuoden aikana löytyi tarpeita välillä laatikon ulkopuolelta siivottavaksi. Toki toisen hoiti vain mahdollisimman hyvin loppuun asti. Ei sen parempaa kaveria olisi voinut olla, vieläkin vuosia lopetuksen jälkeen tulee ikävän kyyneleet silmiin, kun muistelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On surullista odottaa milloin joutuu luopumaan.
Koiralla on hyvä elämänlaatu, kun se on noin toimelias ikäisekseen. Sinua koira kuormittaa, mutta tiedät että siitä on pian aika luopua joka tapauksessa.
Itsekin jo kolmesta koirasta luopumaan joutuneena ehdotan, että käytät koiran perusteellisessa eläinlääkärintarkastuksessa ja pyydät arvion siitä, missä vaiheessa koiran kannalta on hyvä luopua siitä. Melkein aina rakas perheenjäsen viedään lopetettavaksi liian myöhäisessä vaiheessa, kun sen elämä on ollut jo pitkään sellaista, että olisi ollut armeliaampaa lopettaa se.
Tsemppiä, mitä sitten päätätkin.