"kevätvauvalla perhospaita..." miten menee kyseisen runon KESÄ-kohta!!?

ton kevät kohdan löysin googlettamalla ja on tosi sulonen!



Joku ystävällinen, jos tiedät/muistat mistä runosta on kyse, voisitko laittaa tähän tai vaikka vinkata miten löytyis sitten. Kiitos tuhannesti! :)

Kirjoittanut Tittamari Marttinen, löytyy ainakin hänen runokirjastaan Äidin karkkipäivä (s. 30). En nyt ehdi naputella koko runoa, toivottavasti löytyy jostain.

Sisko on synnyttämässä eikä tästä nyt enää tänään kirjastoon lähdetä X-D. Edelleen siis tota kesäkohtaa huhuilen! Anyone?

ap

Kesävauvalla vehreä kehto,

kukkien, marjojen täyttämä lehto,

silmissä taivas ja kulleron kulta,

haaveissa hellettä, unikon tulta.

Lämmin on vesi ja lämmin on tuuli,

pääskyset vauvamme naurun jo kuuli.



(Tittamari Marttinen)

pitänee vähän muokata, mutta ihan yhtä ihana sekin säe oli kuten muistinkin!

Iso kiitos kun jaksoit naputella!

Kevätvauvalla perhospaita,

potkupöksyissä aurinkoraita.

Nukkuu alla krookusten täkin,

huulilla sirkutus västäräkin.

Huulilla kasteen hipaisu hellä,

kelpaa siinä kelliskellä.



Kirjaa ei ole kirjastossakaan, joten mielelläni minäkin kuulisin loput!

Syksyn vauva, sä myrskyssä tanssi,

silmissä tähdet ja otsalla kranssi,

puolukanpuna ja mustikanpilkut,

metsien ruskankirjavat tilkut!

Sateessa seilaa hymyisä jolla,

vauvan on syksyssä niin hyvä olla.



Kinosten vauvalla hiutalenuttu,

talvivauva on pakkasen tuttu,

unessa siintelee linnunrata,

ripsissä kimaltaa kiteitä sata,

tukka vahva kuin lumituisku,

vauvalla poskessa pakkasen muisku.



Kannattaa yrittää löytää se Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivä -kirja jostain, on nimittäin täynnä ihania runoja lapsista, perheestä ja äitiydestä.