Minä niin kaipaan siskoani ja hänen poikaansa Repe Eerik Eenokkia :-( .

Kun olin lapsi niin 16-vuotias syvästi kehitysvammainen siskoni aloitti yllättäen synnyttää. Kukaan ei tiennyt hänen olevan raskaana eikä sitä että kuka hänen lapsensa isä oli. Sisko vietiin nopeasti sairaalaan ja siellä hän monen vuorokauden kärsimysten jälkeen synnytti pienen ja heikon poikalapsen joka hätäkastettiin ja annettiin äidilleen koska siitä nähtiin heti että se ei jää eloon. Kolmen päivän ajan siskoni sai pitää vauvaa luonaan kunnes se menehtyi. Hoitajat sairaalassa auttoivat siskoa hoitamaan vauvaa mitä siskoni todella yritti tehdä vaikka hän oli itsekin noin 1-vuotiaan lapsen tasolla älyltään. Sisko oli todella ihastunut vauvaan vaikka se hänestä oli varmasti vain iso ja elävä nukke. Sisko kun piti nukeista kovasti. Sisko selvästi piti siitä kun vauva imi hänen rintaa vaikka hän ei varmasti ymmärtänyt että mistä on kyse. Jotain ravintoa vauva kai rinnoista sai koska se pysyi elossa sentään 3 vuorjokautta mutta sitten se kuoli ja haudattiin heti seuraavana päivänä. Sisko ei ollut vauvan hautajaisissa ja hän ei käsittänyt että mitä vauvalle tapahtui. Hän itki ja huusi vauvansa perään jatkuvasti. Hän toisti vauva-sanaa ja yritti löytää sen. Sitten hautajaisten jälkeen hän katosi sairaalasta mikä oli ihme kun hän oli niin vaikeasti vammainen että ei osannut kunnolla edes liikkua kunnolla itse. Hautausmaalta hänet sitten löydettiin kuolleena vauvansa haudalta jolla ei ollut edes hautakiveä. Se on mysteeri että miten hän haudan löysi ja miten hän hautausmaalle pääsi kun sinne oli sairaalasta sentään 15 kilometrin matka eikä sisko edes osannut kävellä kunnolla. Miten hän sinne pääsi on mysteeri yhä 20 vuoden jälkeen mutta nyt hän on Taivaassa vauvansa kanssa. Siellä hän on vauvansa kanssa, hoitaa sitä niin että muut häntä siinä auttavat, imettää vauvaa ja toistelee sille sanoja vauva ja Repe Eerik Eenokki joka on vauvan nimi ja jonka nimen siskoni itseni jo raskaana ollessaan vauvalleen valitsi.