Työssäkäynti masentaa ja ahdistaa, olenko vain laiska?

Myönnän, että olen lukenut itselleni täysin väärän ammatin omiin mielenkiintoihini nähden, mutta siitäkin huolimatta moni jaksaisi tällaista perustyötä ihan hyvin.

Työ ei ole mitään älyllisesti kuormittavaa, vaikka sisältääkin paljon opittavaa. Asiat oppii kuitenkin toistamalla ja pakottamalla itsensä olemaan kiinnostunut. Kaikkia kivoja pikku vastuita saa kyllä rutiinihommiensa lisäksi, jos haluaa tai vaikka ei edes haluaisi. Vastuut ovat luokkaa tee kirjallinen ohje asialle x. Kirjaa Exceliin 5000 lukua dataa. Laita 30 kansiollista paperia silppuriin/aakkosjärjestykseen/jne. Melko turhauttavaa siis.

Ekana työpäivänä ajattelin taas totuttuun tapaani ”jos tätä vaikka pari vuotta jaksaisi”, niin ei näyttäisi niin huonolta CV:ssä. Seuraavana päivänä mietin jo miten helppoa olisi irtisanoutua nyt heti. Ja siitä se sitten lähti. Painiskelu sen tunteen kanssa, että töihin lähteminen on pakkopullaa, joka tapahtuu aivan liian aikaisin aamulla ja töistä pääsee pois aivan liian myöhään iltapäivällä.
Yhtäkkiä olin taas samassa pisteessä kuin aiemmissa työpaikoissanikin: haluan täältä pois niin pian kuin mahdollista!
Krooninen univelka alkaa painaa, kun joka ilta pitää mennä nukkumaan liian aikaisin ja kaikki kiva oma homma jää kesken. Joka aamu joutuu väkisin silmät ristissä painumaan töihin kuluttaakseen elämästään 8 tuntia johonkin, mistä saa ainoastaan rahallisen korvauksen, mitään muuta iloa ei sitten saakaan.
Mietin päivittäin sitä, että nyt minä kestän, kestin vuoden, kestin vielä toisenkin. Nyt on kolmas menossa. Olotila on aina vain tuskaisempi.
Kun selaan mol.fi, en jaksa edes haaveilla muista töistä. Kaikki ilmoitukset saavat työpaikat kuulostamaan aivan yhtä ahdistavilta kuin tämä nykyinenkin.

Jos saisin valita, kävisin töissä ehkä puoli päivää, jos rahaa olisi pakko ansaita. Menisin töihin kun itseäni huvittaa herätä. Kävisin nukkumaan, kun omat mukavat jutut on tehty.

Onko minussa jotain vikaa? Auttaisiko alanvaihto?