Onko muita, jotka EIVÄT vastoinkäymisten tai sairastelun myötä odota muilta mitään huomiointia tai myötätuntoa?

Siis olisihan se kiva, mutta en osaa sellaista odottaa. Ihmettelen ihmisiä, jotka loukkaantuvat, jos heitä ei huomioida jotankin prinsessoina, jos sairastuvat tai tulee jotain vastoinkäymisiä.
Minä oletan, että vastoinkäymisiin tulee syyttelyä ja arvostelua, en suinkaan mitään huomiota ja apua. Jos siis joku ei arvostele ja syytä, olen oikein onnellinen.
Syy tähän on äitini, joka oli aina ilkeä minulle, eikä koskaan osoittanut, että olisin arvokas, tarvitseva ihminen.
Minusta ihmiset, jotka suuttuvat toisille siksi, että näitä ei esim. kiinnosta heidän vastoinkäymisensä ja ala tukea ovat narsistisia porsaita.