Päivä 23, mahtavaa!

Tämähän on mennyt mukavasti, tosin tässä on ollut työpätkää. Olen tiiviisti vuorotyössä, joten näihin lyhyisiin lepotaukoihin ei mahdu (enää) juomisia. Toisin kuin 90-luvulla, joilloin pystyin iloisesti vetämään olut-jägeri-rallin, kaatumaan nukkumaan pari tuntia ja sitten vaan takaisin töihin!? Ei nykyään enää juoda muutenkaan, koko kulttuuri on muuttunut nuorempien myötä. Ja hyvä niin.
Omat juomiseni vaativat tosiaan sitä palautumisaikaa, joten ne onkin keskitetty pitkille vapaille. Silloin on vaarana seuraavana päivänä jatkaminen, jota tapahtuu turhan usein.
Nyt on ollut kiva kuivatella useita viikkoja. Ja kun sain taas unirytmin toimimaan niin lepo on ollut todella virkistävää. Krapulassa/ laskukännissä herääminen on karmeaa: alkaa tunnustelemaan olotilaa,muistelemaan loppuiltaa ja nukkumaanmeno aikaa, yrittää nukkua vielä, ei onnistu, nousee ylös eikä uskalla juoda kahvia, tietää että koko päivä menee ihan jäässä…
Mutta tänään kirkkain katsein uuteen päivään, me kaikki!