Miten diagnoosilasta pitäisi kasvattaa?
Mitä eroa, jos "normaali" lapsi ei tottele, tekee jotain kiellettyä ja siis ehkä itselleen tai ympäristölle vaarallista, verrattuna siihen jos kyseessä on diagnoosilapsi (esim. adhd, asperger ...) Eli jos vaikka jokin ryhmäharrastus 5-9v lasten kohdalla, futis tms, ja yksi diagnoosilapsi riehuu, niin miten siinä pitäisi ohjaajan menetellä? Onko jollain jotain vinkkiä antaa? Vanhemmilta ymmärsin, että samalla tavalla ei voi "käskeä" kuin ns. "normilapsia", tai tietenkään odottaa, että ohjeita noudattettaisiin. Mutta en kyllä ole saanut mitään täsmäohjetta, että mitä siis voi tehdä jos riehunta kohdistuu muihin lapsiin, jos he siis ainakin jollain tavalla ovat vaarassa?
Kommentit (17)
Saako ottaa kädestä väkisin kiinni ja estää riehumasta? Vai onko se fyysistä rajoittamista jo voimakeinoin?
Onko adhd-lapsille omia kerhoja jossain?
Mielestäni fudiskerhon seinälle voisi printata käyttäytymissäännöt. Siis sellaiset, että jos ei noudata niitä, joutuu pois ryhmästä. Ja tässä sitten pysytään. Yksinkertaista. Fiksut vanhemmat tajuavat jo ennalta, etteivät tuo adhd-lastaan sinne.
Vierailija kirjoitti:
Onko adhd-lapsille omia kerhoja jossain?
On varmasti.
Siinä on muut lapset vaarassa, jos yksi alkaa riehua ja esim. heitellä heitä jollain, joten sinänsä kai se riehumisen estäminen vaikka väkisin varmaan sallittua? Vai saako vetäjä siitä sitten syytteen, jos joutuu rajoittamaan väkisin?
Tämä on vetäjän kannalta pulmallinen tilanne. Pitäisikö vetäjän puhua ihan pomonsa kanssa, että tällainen tilanne on. Mutta miksi ette oikeasti laita sitä huoneentaulua. On kaikkien etu, että kerhossa on säännöt.
"Diagnoosilasta" adhd ja asperger surutta niputettu yhtäläisyysmerkein...
Anteeksi vain ap, mutta kysymyksenasettelussasi ei ole järjen hiventä.
Vanhempi hoitakoon itse lapsensa harrastuksen ohjauksen. Ei diagnoosilapsi voi riehua mielin määrin, rajat on oltava. Eli vanhempi paikalle, jos ei muuten onnistu tai lapsi johonkin erityisryhmään, jos sellaisia on.
No ainakin näitä diagnooseja usein on samalla lapsella molemmat, ja käytös ajoittain todella haastavaa. Epäilen että ei ole ainoat laatuaan, vaan saattaa olla jopa yleistä että on kaksikin diagnoosia! Eli ei esim. pelkästään ylivilkkautta. Ja sen takia ehkä onkin niin haastavaa...
Mitä ihmeen "diagnoosilasta". Okei, lapsella on joku diagnoosi, pitäisi nyt vähän miettiä lasta yksilönä, että mikä diagnoosi (lukihäiriö, syöpä, adhd vai sisäänkasvaneet varpaankynnet).
Ja minkä ikäinen lapsi, ja mikä ongelma.
Ap, kysymyksesi oli asenteellinen ja epäselvä.
No siis juurikin tuo adha ja asperger, näin ainakin on kerrottu, on tuolla yhdellä lapsella, joka riehuu ja saattaa olla väkivaltainen muita kohtaan. Ideoita, miten toimia tällöin? Eli hankalampi tapaus kuin pelkkä yksi diagnoosi.
En ainakaan itse nauti erityislasten kasvattamisesta, kun haluaisin vain opettaa näitä tiettyjä taitoja muille, ja opettaa sellaista mukavaa ryhmähenkeä ja liikunnan iloa. Asenteellisuutta tietenkin, mutta jos saisin valita, niin valitsisin näitä "normaaleita" lapsia, joiden kanssa on suht helppo toimia, vaikka ei mikään kasvatusalan ekspertti oliskaan.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse nauti erityislasten kasvattamisesta, kun haluaisin vain opettaa näitä tiettyjä taitoja muille, ja opettaa sellaista mukavaa ryhmähenkeä ja liikunnan iloa. Asenteellisuutta tietenkin, mutta jos saisin valita, niin valitsisin näitä "normaaleita" lapsia, joiden kanssa on suht helppo toimia, vaikka ei mikään kasvatusalan ekspertti oliskaan.
Onpa hyvä, että myönnät epäpätenvyytesi ja sopimattomuutesi hommaasi. Pitäisiköhän tuosta vielä vetää johtopäätökset ja lopettaa?
Minä olin itse paikalla valvomassa "diagnoosilapseni" harrastusta. Välillä oli pakko ottaa sivuun, jos alkoi mennä liian överiksi. Mutta kyllä erityislapsillakin on oikeus harrastaa. Meidän paikkakunnalla ei valitettavasti ole mitään erityisryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin itse paikalla valvomassa "diagnoosilapseni" harrastusta. Välillä oli pakko ottaa sivuun, jos alkoi mennä liian överiksi. Mutta kyllä erityislapsillakin on oikeus harrastaa. Meidän paikkakunnalla ei valitettavasti ole mitään erityisryhmiä.
Ehdottomasti vanhemman pitää olla paikalla valvomassa, jos tuollainen lapsi päästetään ryhmään. Jos vanhempi katoaa paikalta, se on mielestäni heitteillejättö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse nauti erityislasten kasvattamisesta, kun haluaisin vain opettaa näitä tiettyjä taitoja muille, ja opettaa sellaista mukavaa ryhmähenkeä ja liikunnan iloa. Asenteellisuutta tietenkin, mutta jos saisin valita, niin valitsisin näitä "normaaleita" lapsia, joiden kanssa on suht helppo toimia, vaikka ei mikään kasvatusalan ekspertti oliskaan.
Onpa hyvä, että myönnät epäpätenvyytesi ja sopimattomuutesi hommaasi. Pitäisiköhän tuosta vielä vetää johtopäätökset ja lopettaa?
Ei hän ole epäpätevä.
Harrastusohjaajan tehtäviin EI kuulu toimia psykiatrisena sairaanhoitajana. Se ei ole epäpätevyyttä.
Diagnoosilapsi on aika paha nimitys, mutta minusta vanhempien pitäisi tajuta, ettei adhd-lasta voi laittaa minnekään tavallisten lasten fudiskerhoon.