Se on naisen elämää, ei sen enempää. Minkäs sille voi...

... jos sellaiseksi luoja naisen loi.

Olisi varsin mielenkiintoista olla nainen vaikkapa vain muutaman päivän ajan. (Näin ensi alkuun todettakoon hiukan idio*ttimaisesti, että jos naiseksi päätyisin niin peilailisin itseäni ja ihastelisin tuoreita muotojani ja tissejäni.) Todellisuudessa ihastelen naisten ystävällisyyttä ja lempeyttä miehiin verrattuna. Hoivavietti on ainoastaan tervettä. Ilman naisia elämä olisi todella ankeaa! Naisten sosiaaliset suhteet ovat kestävämpiä kuin miesten, erityisesti ystävyyssuhteet. Sitä suorastaan kadehdin.

Helpompaa naisen elämä ei ainakaan ole. Meidän miesten alentuvat asenteet naisia kohtaan eivät lakkaa hämmästyttämästä minua. Velvollisuudet kotona yhdistettynä työhön eivät käy kateeksi. Naisille kallistuu niin lasten kuin vanhempien hoito, miehenkin. Kuukautisia ja toistuvia koviakin kipuja en kaipaa ollenkaan. Sen sijaan iän myötä parantuvaa seksuaalisuutta hiukan kadehdin itse lerpahtaessani keski-iässä. Nuorten naisten epävarmuutta ymmärrän hyvin. Olisi kiinnostavaa, jos minulla olisi tytär (olen lapseton). Kasvattaisin hänestä rehellisen, empaattisen ja kunnianhimoisen, jos mahdollista. Kannustaisin ns. miesten aloille taistelemaan lasikattoja vastaan. Kannustaisin opiskelemaan, sivistymään, hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa eri elämänalueilta ja lähtemään mukaan politiikkaan.

Hauskempaa naisen elämä voisi olla ainakisiksi, että naiset kykenevät kepeään asenteeseen elämää kohtaan ja hupsuttelemaan. Naiset harvemmin ovat niin synkkiä tai raskasmielisiä kuin monet miehet. Naiset vaikuttavat kykenevämmiltä nauttimaan toisten menestyksestä kuin miehet ja iloitsemaan aivan pienistäkin asioista. Lisäksi olisi mielenkiintoista todella toteuttaa ja ilmaista itseään pukeutumalla.

Lienenköhän yhtään oikeilla jäljillä?