Miksi joidenkin asioiden ALOITTAMINEN on niin vaikeaa?
Moni on varmaan huomannut että joidenkin asioiden aloittaminen on välillä vaikeaa, vaikkapa kotitöiden tai joskus ihan pienten ja nopeidenkin askareiden.
Itselläni tämä on nyt masennuksen ja huonojen unien myötä mennyt jo siihen pisteeseen että en pysty aloittamaan mitään jos ei ole aivan pakko.
Imurointi on kaikista pahin aloitettava. Siirrän sitä päivästä ja tunnista toiseen vaikka se ei edes ole vaikeaa.
Olisiko vinkkejä, miten voisi ylittää aloittamiskynnyksen?
Kommentit (13)
Tiedän tuon tunteen ap. On kuin sisälläni joku löisi käsijarrun päälle. Miellyttäviä toimia ei kuitenkaan ole yhtään vaikea aloittaa.
Ikkunanpesu tarpeen.Se on minusta vastenmielistä.
Ja papereiden läpikäynti. Jos nyt jaksaisin ottaa pärmin ja sorteerata paperit.
Siivotessa sitä huomaa paitsi oman sottaisuutensa myös laiskuutensa kun ei tullut aiemmin siivottua.
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa sitä huomaa paitsi oman sottaisuutensa myös laiskuutensa kun ei tullut aiemmin siivottua.
Ensin siivotaan ja sitten kuitenkin on kohta taas epäjärjestystä. ;)
Joskus jotain ihan pientä hommaa... Vaikkapa vaatteessa olevan pienen reiän ompelua stressaa viikon, ja sitten se on vartissa tehty. Niin tuttua.
Mä oon huomannu että kun lopetan itteni ruoskimisen siitä että pitäis tehä sitä tätä tuota, niin lopulta päädyn tekemään enemmän niitä mitä on pitänyki tehdä.
Eli luovu siitä ajatuksesta että jotain PITÄIS tehdä. Vedä ihan rauhassa lonkkaa ja tee niitä juttuja vasta, kun saat päähänpiston. Munki koti pysyy nykyään ihan siistinä ihan vaan päähänpistoilla, itse asiassa siivoan mielelläni kun se ei ole ollut sellaista viikon kestävää "pitäis imuroida" -ajatusta.
Jos ei saa kotona olla just ku haluaa, niin missä sitten. Annetaan ittellemme lupa ihan vaan olla joskus, ilman pakkoa.
Kyllä ja siksi epäilen että itselläni on ADHD tai ADD.
Mukavuudenhalua estää alittamasta jotain minkä kokee olevan kaikkea muuta kuin mukavaa
Ihmiset on erilaisia, joten kaikilla ei samat jutut toimi tässäkään asiassa. Kaveri on tuollainen yllä mainittu fiilispohjainen tyyppi: hommaa ei voi aloittaa väkisin vaan pitää odottaa oikeaa fiilistä. Itsellä tuo ei toimi lainkaan, vaan mulla pitää olla työlista, jota aivottomana suoritan pois ilman että fiilistelen asiaa lainkaan.
Tuttu juttu. Yritän ajatella miltä näyttää.sitten kun on imuroitu. Ei sekään kauheasti anna potkua.
Kun jotain tapahtuu. Kun joku tulee kylään niin sitten imuri ja pölyrätti surraavat ja suihku at. Just nyt sitä tapahtuu todella harvoin koronan vuoksi.
Ikkunat! Pesen keväällä tai pesetän jollakulla.
Papereille minulla on vuosikansiot. Sinne sujautan ne heti kun saan käteeni. Muuten en löydä niitä.
Tiskit koneeseen ja käsin tiskattavat odottelevat...
Kissan hiekat putsaan joka päivä.
Kyllä se siitä!!
Minulla on sama ongelma.
Listan (jossa tehtävä on pilkottu pienempiin osatehtäviin) tekeminen auttaa orientoitumaan tehtävään ja siten helpottaa aloittamista. Tavallaan se, että listaa kirjoittaessa on jo aloittanut tehtävän, vaikkakin vain kognitiivisella tasolla, on madallettu kynnys tehtävään.
Paras apu kuitenkin minulla on se, että ajattelen miten mukavaa on, kun tehtävä on tehty.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä hujaan itseäni tekemään koko homman ajattelemalla, että teen vain vähän. Esim. pöydän tyhjääminen tuntuu todella raskaalta askareelta. Mutta jos vaikka mainostauolla siirrän 10 tavaraa omille paikoilleen, niin kun se on tehty voin yhtä hyvin siirtää ne loput 27 tavaraakin paikoilleen.
Imurointiin en tiedä mikä auttaisi, imuri asuu keskellä lattiaa koska sille ei ole muualla tilaa, ja siinä se on käyttöä vaille. Helpompaa minulle tuntuu olevan lakaisu. Siis samalla vaivalla voisin imuroida, mutta...
https://www.verywellmind.com/anticipatory-anxiety-and-panic-disorder-25…