Olen uskova ja viime aikoina paljon miettinyt ja lukenut syövästä

En muuten näitä miettisi, mutta kun tiedän, että olen menossa tutkimuksiin ensiviikolla ja sieltä voi löytyä jotakin, tai olla löytymättä. En ole stressannut asiaa kuitenkaan.

Mutta yhtenä päivänä lueskelin ihmisten kokemuksia, kun ovat sairastuneet syöpään. Ihan mielenkiinnosta.
Sitten yllättäin oma tyttäreni, jolle en ollut puhunut mistään näihin liittyvistä mitään, sanoi, että kannattaa katsoa elokuva, jossa nuori mies on sairastunut syöpään. Tositapahtumiin perustuva, jossa hän kuolee tuohon syöpään.
No katsoin sen elokuvan, vaikka en yleensä katsele elokuvia.

En tiedä, aloin pohtimaan, miksi juuri nyt piti katsoa se. En kuitenkaan usko että itellä mitään vakavaa löytyisi. Että en kai ole oikeasti sairastunut ja siksi niin mieti näitä...

Ja tänään sitten...ihminen, jota en niin hyvin tunne, mutta näen aina ohimennen, yhtäkkiä kun näki mut, pyysi rukoilemaan puolestaan. Hänellä on todettu keuhkosyöpä ja pesäkkeitä...
Aloin itkemään ja aina kun edes mietin häntä, alan itkeä. Tunnen niin syvää hätää ja tuskaa puolestaan.
Tottakai sitten rukoilin ja puhuttiin Jeesuksesta, näistä ikuisuusasioista. Koska kävi mitä kävi, niin tärkeintä on että Taivasasiat on kunnossa.
Ja hän itse kertoi, että kun on alkanut rukoilemaan, hän joka kerta tuntee helpotusta sisimmässään.

En vain oikein käsitä, näitä kaikkia syöpään liittyviä ajatuksia, tiedon etsimistä, ja kaikki nämä tulevat vain tässä viikon sisällä. Vai haluaako Jumala nyt kohdata ja vetää pelastukseen tämän yhden ihanan ihmisen ja hänen perheensä? Siitäkö nyt on kyse? Olen jotenkin niin järkyttynyt tuosta, ja pyydän vain, että Jeesus parantaisi hänet.

Jos muutkin haluatte tätä ihmistä muistaa rukouksin, niin hän on todella kiitollinen kaikesta rukousavusta.