Kummius avioeron jälkeen?

että erottuamme minä aloin huolehtia yksin hyvän ystäväni lapsen kummiudesta. Ex-mieheni ei halunnut olla tekemisissä heidän kanssaan ja kun kerran lapsi oli vielä todella pieni, niin eipä senkään vuoksi ollut mitään paineita.



Minusta voit huoleti antaa asian olla. Olet tehnyt jo kaiken mitä voit, minä lähettäisin kummilapselle tästä lähtien enää vain kortin syntymäpäivänä ja jouluna.



Kummilapsen vanhemmillakin on velvollisuuksia ja mitä ilmeisemmin eivät enää noita velvollisuuksiaan halua hoitaa.

Meillä miehen veli alkoholisoitui ja avioerohan siitä tuli. Veli on katkonut välejä omiin ja ex-vaimonsa sukulaisiin ja sitten välillä taas on väleissä.



Me tehtiin sellainen ratkaisu, että ostetaan pojalle kaksi lahjaa eli kumpaankin kotiin. Veli on välillä sen verran tokeissaan, että saa pojan luokseen silloin tällöin.



Mun ajatus on se, että vaikka muut provosoituvat erosta ja katkovat välejä, niin itse ei sitä tarvitse tehdä. Eli vaikka veli ei ollut meihin yhteydessä millään tavoin muutamaan vuoteen, me lähetimme hänelle silloin tällöin postikortin tms. tervehdyksen ja tietysti myös joulukortin.



Koska tilanne on siis vielä se, että vika on siellä oman suvun puolella, niin pidämme myös yhteyttä ex-vaimoon. Hänen on totta kai paljon vaikeampi olla oma-aloitteisesti meihin yhteydessä.



Minusta kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä lapsen kannalta. Jos lapsella tulee joskus hankala tilanne elämässään ja oma lähipiiri tuntuu hankalalle, niin joku kummiyhteys on hyvä olla olemassa. Jos sitten käy niin, että vanhemmat eivät halua sitä yhteyttä (esimerkiksi piilottavat lahjat tai kortit), niin sille et mitään voi. Mutta ainakin yrität. Oma omatunto jää puhtaaksi.

Kyse ei tosin ollut ex-miehen sukulaisista, vaan yhteisistä ystävistä. Muuten asetelma lähes sama.



Sanoin exälle, että hoitakoon kummilapsen joululahjat ja synttärilahjat kun kerran ovat tekemisissä. En tiedä hoitiko.

Periaatteessa hyvät välit tähän kummilapsen perheeseen (vaikka onkin exän sukua), mutta yhteydenpito todella harvoin ja yleensä vain jos itse pistän sähköpostia.



olen ottanut sen kannan, että pysyttelen lasten mielissä (kummilapsella sisaruksiakin), pistän synttäreinä rahaa ja jouluksi samoin. Ei oma energia riitä enempään toimintaan, mutta aion sinnikkäästi muistuttaa itsestäni vaikka lopun ikää. Ehkei hamaan maailman tappiin rahaa, mutta kortteja tai sähköposteja sitten tms.Melko pieni vaiva se mulle on mutta muistan omalta kohdalta miltä tuollaiset muistamiset lapsena tuntuivat. Hyvältä.



Mulla on itselläni niin hyvä kummiesimerkki että tekisi pahaa jättää kummilapsi kokonaan huomiotta.

kummit ovat eronneet. Eron jälkeen kummitäti ei ole pitänyt mitään yhteyttä meihin, eikä siis ole myöskään kummipoikaansa huomioinut millään tavalla. Alkuun poika hieman oli pahoillaan asiasta, mutta on sitten todettu että asia on nyt vaan näin.

Samalla hän siis katkaisi välit kokonaan tänne miehensä suvun puolelle. Lapset käyvät isänsä kanssa mummulassa ja serkuilla.

Näin on nyt menty jo 6 vuotta, ja tulevana kesänä on tämän kummilapsen rippijuhlat. Olen tämän hiljaiselon jälkeen tehnyt sen päätöksen että tätä kummitätiä ei myöskään kutsuta rippijuhliin. Päätökseen vaikuttaa myös eron riitaisuus ja ex-puolison toimet eron jälkeen.

Uskoisin että lapselle olisi tärkeää että edelleen pitäisit jotain yhteyttä häneen, millä tavalla, se on tietysti sinun päätettävissäsi. Lapsi ei ole syyllinen näihin aikuisten välisiin erimielisyyksiin ja ristiriitoihin, se pitäisi aina muistaa.

En muistaisi siis vanhempia jouluna. Jos ex haluaa sen tehdä, hän sen tehköön lapsenne puolesta. Kummilasta en kuitenkaan "hylkäisi". Eli lähettäisin kyllä omasta puolestani lapselle joulu-/synttärilahjan jatkossakin. Voihan se olla vain yksi lahja, jonka kortissa toivotellaan sekä hyvää joulua että onnellista syntymäpäivää.



Välien ei tarvitse jatkua samanlaisina, ja toki exäsi "tehtävä" on nyt hoitaa etupäässä suhteet tuohon perheeseen. Kummilastaan - eli teidän lastanne - he voivat tavata pääsääntöisesti silloin, kun lapsesi on exälläsi...Mutta mutta, jos minä kerran olisin sitoutunut jonkun lapsen kummiksi, hoitaisin kyllä vaikka muodollisestikin sen suhteen loppuun asti. Joulu- ja synttärilahjat, ehkä nimpparikortti säännöllisesti. Ja sitten tietysti muistaisin ripille päästessä jne.

veljeni ja silloinen avovaimonsa. Erosivat lapsen ollessa 1-vuotias ja sen jälkeen ei ole tästä naisesta kuulunut mitään. En ole edes nähnyt kadulla. Ero oli sopuisa ja pysyivät ihan hyvissä väleissä + meidän suvulla ei ole mitään kränää sinne suuntaan. Sanoin eron aikoihin varovaisesti, että ymmärrämme, jos tämä nainen ei kuitenkaan halua roikottaa elämässään ex-avomiehensä (ei yhteisiä lapsia) sukua perässä. Eli toivotin hänet edelleen tervetulleeksi, mutta sanoin ymmärtäväni tilanteen myös toisin.



Ja veljeni nykyinen vaimo on sen verran omistushaluinen, että näkisi varmaan punaista, jos tämä ex-avokki pyörisi täällä synttäreillä. Hyvä näin, tämä vaimo on kuin adoptiokummitäti nykyään lapsellemme.