Masentuneen puoliso, oletko onnellinen?

Ystäväni vaimo masentui synnytyksen jälkeen ja viimeiset seitsemän vuotta hänen tilansa on vaihdellut osastohoidosta melko normaaliin kevennetyn kuormituksen elämään. Eli tilanne on vakava ja vaimo on avun piirissä: terapia ja lääkitys. Kunto vaihtelee, mutta ns. paluuta tavalliseen arkeen ei ole näköpiirissä. Mies rakastaa vaimoaan, mutta elämä on selviytymistä ja hän ikäänkuin tyytyy tilanteeseen ja on omaishoitajan roolissa. Hän ei vaikuta onnelliselta suhteessa, vaikka on toki onnellinen lapsesta ja perheestä. Tilanne on monin tavoin hyvin kuormittava ja heijastuu tietysti myös lapsen elämään.

Kuinka te, joilla on masentunut puoliso, jaksatte vuodesta toiseen? Mistä ammennettu voimaa, kun parempia aikoja ei ole näkyvissä? Kuinka tämä kaikki vaikuttaa lapseen? Onko hoitosuhde ”riittävä” parisuhde?