Onko suku aina pahin? Miten on? Sellainen sanonta on. Onko suku ilo?

Siinä mielessä paha että sitä kantaa toisten ongelmia ja huolehtii ja murehtii.

99 % suvustani on häiriintyneitä, niin myös minä. Eli välillä on kivaa ja usein aivan hirveää, terapeutin mielestä minun pitäisi katkaista välit esim vanhempiini

Osalla ei, osalla varmaa joo. Osalla varmasti ihan ok suku, mutta osallahan on aivan sekoa tai keski sekoa. Osalla taas aivan mahtava suku. Osalla taas ei tarvita kuin yksi sekopää ja kaikki menee päin sitä eli suku on pahin. Yksikin sairas, niin avot, se on siinä.

Pidän niihin sukulaisiin yhteyttä joihin kiinnostaa pitää. Enemmän ärsyttää muutaman sukulaisen pakonomainen tarve korostaa miten tärkeä on pitää sukulaisiin yhteyttä jne. Hyviin tyyppeihin tulee pidettyä yhteyttä joka tapauksessa eikä vain tavan vuoksi.

Ei vaan "veri on vettä sakeampaa" eli perheen jäsenet pitivät yhtä. Sisarukset tuntevat toisensa kaikkein pidimmältä ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan "veri on vettä sakeampaa" eli perheen jäsenet pitivät yhtä. Sisarukset tuntevat toisensa kaikkein pidimmältä ajalta.

Tuntevat juu mutta tämä ei omassa tapauksessa kyllä edesauta hyviä välejä, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Pidän niihin sukulaisiin yhteyttä joihin kiinnostaa pitää. Enemmän ärsyttää muutaman sukulaisen pakonomainen tarve korostaa miten tärkeä on pitää sukulaisiin yhteyttä jne. Hyviin tyyppeihin tulee pidettyä yhteyttä joka tapauksessa eikä vain tavan vuoksi.

Eli et tule kaikkien kanssa toimeen tai olet katkera tai kateellinen Jos ei halua pitää yhteyttä, niin sitähän se on, että ihminen on kade. Kateus näkyy tosi kauas monesta sukulaisesta. Ainakin jossakin suvuissa.

Ihailen aina niitä ihmisiä, jotka viihtyvät oman perheensä kanssa. Kaikilla ei ole yhtä hyvin.

Suvun naiivi diiva-nainen kuvittelee olevansa sukunsa päättäjä. Häntä pitäisi kaikkien kumartaa, uskoa hänen neuvoja, ottaa vastaan kaikki käskyt, mutta itse ei tee mitään. Näin on meidän sisarusparvessa. Suuttuu, jos ei tehdä äidin ja isän asioille niin tai näin, miten hän haluaa, vaikka se ei olisi edes tarpeen. Ei oikea tapa hoitaa asioita. Mutta kun hän, diivailija on sitä mieltä, niin näin pitää tehdä. Sairasta.

Meillä on kyllä mukava suku, kiva tavata tai jos haluaa olla tapaamatta, niin sekin käy. Jos pyytää sukulaisilta apua, aina on joku ehtinyt ja halunnut auttaa, samoin toimin itse. Oman suvun ajatuksenjuoksua on jotenkin helpompi seurata kuin muiden. Esimerkiksi exän suvussa tuntui, että mikään ei toimi, kaikki kyräilevät ja ovat kateellisia. Juhlissa hymyillään ja hymistellään, muuten vietetään mykkäkoulua. Ehkä juuri siitä syystä ovatkin exän sukua eivätkä enää miehen sukua. Opin siitä kuitenkin sen, että oma suku on tosi mukava ja sukulaisuussuhteita kannattaa vaalia.

Rakkaus ja hyvä yhteishenki on meidän perheen onni ollut aina ja ole siitä niin iloinen ja onnellinen, kun näkee ja kuulee paljon muuta joskus muualta.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen aina niitä ihmisiä, jotka viihtyvät oman perheensä kanssa. Kaikilla ei ole yhtä hyvin.

Saatikka vielä sisarustensa ja serkkujen ja ties minkä setien kanssa, itse en ole nähnyt yhtään serkkuani noin 15 vuoteen. Ei meillä riitojakaan ole mutta ei mitään yhteistäkään.

Ei ole ilo eikä suru. Hyvää toivon kaikille, en jaksa olla tekemisissä.

Meillä on myös sairas suku

Meillä on kylmiä nousukkaita suvussa. Ei kai ne itselleen mitään voi, että on kasvatettu noin. Köyhemmät osaavat rakastaa aidosti ilman laskelmointia.

Yritän olla ilo. Yksi-kaksi pimeää tapausta pystyy sotkemaan helposti kaiken. Meilläkin on toisella puolella eräs tällainen tuhonkylväjä saanut paljon hävitystä aikaan. Samoin miehen.

Kun olen hoitanut asiota, olen vaistonut sukulaisten helpotuksen. Normaali, järkevä ihminen on se, joka kannattelee sukua. Etenkin se, joka saa jotain aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Suvun naiivi diiva-nainen kuvittelee olevansa sukunsa päättäjä. Häntä pitäisi kaikkien kumartaa, uskoa hänen neuvoja, ottaa vastaan kaikki käskyt, mutta itse ei tee mitään. Näin on meidän sisarusparvessa. Suuttuu, jos ei tehdä äidin ja isän asioille niin tai näin, miten hän haluaa, vaikka se ei olisi edes tarpeen. Ei oikea tapa hoitaa asioita. Mutta kun hän, diivailija on sitä mieltä, niin näin pitää tehdä. Sairasta.

Minulla on samanlainen serkku. Yritetään jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

99 % suvustani on häiriintyneitä, niin myös minä. Eli välillä on kivaa ja usein aivan hirveää, terapeutin mielestä minun pitäisi katkaista välit esim vanhempiini

Jos sukulaisten kanssa on noin vaikeaa, niin miten hyvin sinä tulet toimeen naapureitten, työkavereitten tai opiskelukavereitten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Yritän olla ilo. Yksi-kaksi pimeää tapausta pystyy sotkemaan helposti kaiken. Meilläkin on toisella puolella eräs tällainen tuhonkylväjä saanut paljon hävitystä aikaan. Samoin miehen.

Kun olen hoitanut asiota, olen vaistonut sukulaisten helpotuksen. Normaali, järkevä ihminen on se, joka kannattelee sukua. Etenkin se, joka saa jotain aikaan.

Juu, voi sitä osa kuvitella saavansa myös jotain aikaan. Meidän suvun diiva sanoo mitä pitää tehdä ja tekee jotain, mutta yleensä sekoittaa ja sitten ei itse saa mitään aikaan. Sitten muut tekevät, mutta hänen mielestä hän on vain tehnyt ja muut ei. Joskus ihmettelen, että meidän suvussa, aivan joku muu saa tehdä hänen hommat, vaikka hänelle kuuluisi. Ei tee kyllä töitäkään, joten miten voisi odottaa mitää muutakaan.

Mun perhe ja suku on paras!