Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta ja siitä toipumisesta
09.12.2009 |
Uskaltaako tästä aiheesta enää edes puhua? Sairastuin pari vuotta sitten vakavaan masennukseen, elämä on nyt kuitenkin hieman tasoittunut ja käyn töissäkin. Haluaisin kuitenkin kysyä teiltä muilta masentuneilta tai masennuksesta parantuneilta, että millaiset jäljet sairaus jättti teihin? Itse kärsin vieläkin tavattoman huonosta keskittymiskyvystä, esim en jaksaisi millään leikkiä lapsen kanssa. Myös kaikki normaalit elämään liittyvät asiat autolla ajo, ostosten teko, töissä jaksaminen ovat jotenkin tosi vaikeita ja stressaavia nykyään. Helpottaako tämä ajan kanssa vai pitääkö tästä kärsiä loppuelämä? Kiitos vastauksista.
Kommentit (8)
Eikö kenelläkään mitään kokemuksia aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään olen aikalailla terve.
Mulla oli raju lääkitys ja sähkohoitokaan ei ollut kaukana.
Itse olen huomannut, että en ole enää niin terävä kuin aikaisemmin. Olen asiantuntijatehtävissä ja huomaan monesti kuinka muut on paljon älykkäämpiä ja terävämpiä. Ennen sairastumista olin paljon terävämpi. Onneksi nykyiseen duuniini alentunut älykkyyteni riittää. Alentuneen stressisietokyvyn takia ei esimiestehtävätkään ei tule kyseeseen.
Ero on omasta mielestäni huomattava.
Mulla oli myös vahva lääkitys ja vieläkin syön lääkettä. Mahtaisikohan tuo lääkitys vaikuttaa tuohon keskittymiskyvyttömyyteen ja stressaamiseen kaikesta? miettii ap
Olin hyvin masentunut n. 4 vuoden ajan, viim. puoli vuotta tästä sairauslomalla. Kävin läpi masennuslääkkeet laidasta laitaan ja en voi sanoa, että mistään SSRI-lääkkeestä ei ollut hyötyä vaikka sitkeesti niitä söin. Lopulta vaihdoimme ketiapiini-sääkitykseen ja lopetin kaikki kinservatiiviset masennuslääkkeet. Tuntuu kuin olisin parissa kuukaudessa syntynyt uudelleen, niin radikaali muutos kohdallani oli.
Ketiapiinihan on perinteisesti skitsofrenilääke, jota käytetään nykyään myös masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Mutta jokaisella lääkitys toimii melko yksilöllisesti, se täytyy muistaa.
Joka tapauksessa koen olevani jälleen terve. Minulla on 2-vuotias lapsi, jota rakastan yli kaiken, haasteellinen ja mielenkiintoinen työ asiantuntijatehtävässä sairaalassa.
Voimia sinulle! Masennuksesta voi toipua ennalleen. Vaikka en yleensä ole lääkekielteinen, niin kannattaa rohkeasti kokeilla eri lääkityksiä, lukuunottamatta ns. rauhoittavia eli bentsodiatsepaameja joista ei ole kenellekään muuta kuin haittaa pitkässä juoksussa.
Kai tämä tästä nyt on jo parempaan suuntaan menossa, kun töissäkin pystyn käymään. Joskus tuntuu vaan turhauttavalta, kun kaikki pikkuasiatki stressaa ihan älyttömästi esim. auton parkkeeraaminen saa jo stressin pintaan huoh! Itsekin käytän neuroleptiä pienellä annoksella masennuksen hoitoon. Noista SSRI ym lääkkeistä ei ollut minullekaan mitään apua. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en joulun odotuksesta, en kesämökin rakentamisesta, en lapsista, en matkoista, en lemmikeistä, en oikein mistään. En viitsi soitella tutuille ja sukulaisille, en viitsi käydä oikein missään. Ilmeisesti en ole toipunut ja tätä on jatkunut nyt yhdeksän vuotta.
noin 40 erilaista lääkettä. Mukana oli skitsofrenialääkkeitä, litiumia, yli 10 masennuslääkettä, bentsoja, ritalinia.
En tiedä aiheuttiko lääkitys vai raju sairaus tän älyn huononemisen. Inhottava sairaus oli. Suurinosa kakskymppisyydestä meni sairastaessa.
Nykyään olen lääkkeeton kolmikybänen ja odotan ekaa lastani.
Eikö ketään ole toipunut masennuksesta? masentavaa..