Puhutteletko kotona miestäsi isäksi vai hänen omalla nimellään

enimmäkseen

Hui kamalaa jos rupeaisin kutsumaan häntä isäksi...

Ei kai nyt kukaan aikuinen nainen puhuttele MIESTÄÄN isäksi?!

Isä sanaa käytän puhuessani omalle isälleni. Miestäni puhuttelen hänen nimellään.

etunimellä

isi/iskä jos puhun lapselle esim.iskä ottaa syliin tai hae isi jne.

kulta/rakas jos henk.koht./kahdenkeskistä asiaa

isäntä (on siis oikeasti tilansa isäntä) jos joku minulle vieras kysyy eikä ole paikalla



eniten varmaan kuitenkin etunimellä

Näin osittain siksi, että isyys ja äitiys on meille niin tärkeä rooli että se on kuin kaunein hellittelynimi molempien mielestä :-)

Jos lapsille puhun, sanon isäksi tyyliin "kysy isältä".



Mies sen sijaan kutsuu minua useasti äidiksi, koska hänen mielestään se on niin kaunista ja paras titteli minulle.

Itse puhuttelen häntä omalla nimellä. Meiläl on kolme poikaa, joten "kulta" nimikkeellä saan kolme vastausta:)

sanon "kysy isältäs" eli possessiivisuffiksi mukaan. Tuntuisi hölmältä sanoa "isältä", koska eihän se mun isä oo!

pääsi karkaamaan tuo viesti.

Jos puhun lapselle, kutsun miestäni isäksi/isiksi/tms mutta jos puhuttelen miestäni niin en näitä "titteleitä" käytä. Mieheni ei ole isäni.

mies oli sovituskopissa, itse katselin toisaalla vaatteita. Kohta kuului sovituskopista "ÄITII"

Tiesen äänestä että oma ukkoni siellä hutelee, kun pelmahdin paikalle niin kassa vähän katsoi pitkään:)

mieheni ei ole mun isäni. Musta on hirveen kuulosta kun ihmiset puhuttelee puolisoaan isäksi/äidiksi. Toki kun puhun lapsille heidän isästään, puhun tosiaan isästä enkä N:stä.