Hirveä vainoharhaisuus ja suru ennen kuukautisia
Minulle on tänä vuonna toisen lapseni syntymän jälkeen tullut todella oudot oireet aina ennen kuukautisia. En tiedä voiko liittyä jotenkin siihen, että kuukautisten alkaminen oli minulle hirveää, koska yritin epätoivoisesti imettää vauvaa ja kuukautisten alkamista on yleensä pidetty merkkinä siitä, että maidontuotanto loppuu. Moninaisista syistä johtuen en pystynyt imettämään enkä vaativan vauvan takia saanut edes maidontuotantoa pidettyä käynnissä ja koin itseni valtavan huonoksi äidiksi, kun en pystynyt taaskaan edes ruokkimaan lastani.
Kuitenkin, parien ensimmäisten kuukautisten jälkeen huomasin, että aina 2-3 päivää ennen vuodon alkua minusta tuli äärettömän surullinen, en nähnyt missään mitään järkeä, kaikki oli vain kurjaa ja mustaa.
Lisäksi minusta tulee vainoharhainen. Luulen jatkuvasti, että kaikki ovat minulle vihaisia ilman syytä, ettei mieheni tai lapseni eivät rakasta minua, välillä myös näen olemattomia merkkejä miehen pettämisestä.
Olen puhunut näistä neuvolassa ja gynekologille, neuvolasta sanovat johtuvan hormoneista ja gynekologin mielestä se nyt vain on sellaista olla nainen.
Onko muilla tällaista? Loppuiko se joskus?
Kommentit (26)
Pmdd, pms:n vaikeampi muoto. Muistuttaa mielenterveysongelmaa. Johtuu todellakin hormoneista. Jos saat hormonitoimintasi tasapainotettua niin oireet katoaa.
Minulla on aina ollut tällaista, vaikka lapsia minulla ei ole yhtään. Sillä on nimikin, kuukautisia edeltävä dysforinen häiriö eli PMDD.
Pahoittelen, etten sen kummemmin osaa auttaa. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, millä sen parantaisi.
Hormonit ikävä kyllä tuota aiheuttaa. Loppuu varmaan kun tulee vaihdevuodet? En tiedä mutta pärsiistä on kyllä. Itse yritän aina vaan muistaa että se on nyt vaan tämä aika kuusta ja kohta helpottaa, eikä pidä tehdä mitään isoja päätöksiä tai ratkaisuja noina päivinä.
Ei lopu. Mulla heittelee mielialat kierron mukaan vieläkin ja rankasti, vaikka pitäisi olla jo vaihdevuodet ohitse
En edes tiennyt tuollaisen olemassa olosta, kiitos kommentoijille! Luulisi, että gynekologi olisi osannut tuosta kertoa.
Jos joku on päässyt eroon, niin otan mielelläni vastaan vinkkejä!
Ap
Täällä yksi! Minulla ei kyllä ole lapsia, mutta tuollaisia ihmeellisiä oireita kyllä on… juuri ennen menkkoja ja pari ekaa vuotopäivää on ihan jumalaton ahdistus. Olen ihan varma että mies pettää, ei rakasta minua ja on takuulla jättämässä minut pian. Harkitsen itse myös eroa noina päivinä, koska olen varma että hän inhoaa minua.
Ahdistaa niin suunnattomasti aina, tuntuu vaan että kaikki on jollakin tavalla pielessä, en vaan tiedä miten. Sellainen painava möykky rinnassa ja kurkkua kuristaa sen kolme-neljä päivää. Kaikki on kurjaa ja mustaa.
Tällaiset oireet alkoivat e-pillereitä syödessäni, mutta niiden lopettamisesta on pari vuotta ja edelleen on tällaista.
On ollut sellaista, mutta ei jatkuvasti. Merkitse kierto kalenteriin, se auttaa kaikkein eniten. Paina mieleen, milloin tulee seuraavat. Siitä mielentilasta pääsee helpoiten irti, kun ymmärtää, että hormonit muuttavat mielialan. Ensin mieliala muuttuu ja sen mukana alkavat muuttua ajatukset. Luultavasti väliaikaista, etenkin jos kuopus on vielä pieni.
Itsellä ollut aina noita, liittyy vahvasti hormonitoimintaan. Osalla toiminut ehkäisyn erimuodot, itse esim syön aina kolme liuskaa pillereitä ja sitten menkat niin pääsee helpommalla.
Merkkaan kyllä kuukautiset ylös ja osaan yhdistää oireet pian alkaviin kuukautisiin. Tuli nyt vaan taas mieleen kun oireet on päällä ja äsken alkoikin vuoto. Ja huomasin aika nopeasti, että alkaa aina ennen kuukautisia. Olen myös todella ärtynyt ja itkuinen koko ajan.
Tämä oli vain todella outoa, kun aiemmin ei ole ollut tällaisia oireita.
Ap
Kuulostaa tutulta. Itselläni alkoi 4-kymppiä lähestyessä, jolloin lapset olivat kaikki jo kouluikäisiä. Muutamaa päivä ennen vuodon alkua iskee ahdistus. Saan raivareita miehelle, näen painajaisia, uni on katkonaista, pelkään omaa ja läheisten vakavaa sairastumista ja kuolemaa, elämä tuntuu turhalta ja merkityksettömältä, jopa kavereiden some-päivitykset ärsyttävät jne jne. Sitten, kun menkat ovat olleet pari päivää, mieli yhtäkkiä kirkastuu ja olen taas iloinen ja tasapainoinen.
Ei ole hormonaalista ehkäisyä käytössä, elämäntavat ovat todella terveelliset, liikun aktiivisesti päivittäin ja olen perusterve.
Mulla on aika paljon oireet helpottanut kun oon syönyt pieniannoksista mielialalääkettä.
On todella tuttua tuo pohjaton masennus, itkuisuus, aivan liiallinen herkkyys ja mieskin on joutunut sietämään vaikka minkälaista tekstiä, oon ollut varmasti ihan sietämätön ja vaikea.
Onkohan tähän vielä mitään muuta ratkaisua kuin mielialalääkkeet? Äkkiseltään tutkimalla en ainakaan löytänyt, enkä haluaisi niitä alkaa syömään.
Ap
Kyllä, vainoharhat puskee päälle pms:n loppuvaiheessa. :(
Ja en myöskään tiedä mikä auttaisi. Valtava epäoikeudenmukaisuuden tunne ja taloushuolet ei auta asiaa...
Vierailija kirjoitti:
En edes tiennyt tuollaisen olemassa olosta, kiitos kommentoijille! Luulisi, että gynekologi olisi osannut tuosta kertoa.
Jos joku on päässyt eroon, niin otan mielelläni vastaan vinkkejä!
Ap
Hei kohtalotoveri!
Podin voimakkaista PMS-oireista jotka ilmeni juuri epäluuloisuutena, huonommuudentunteena ja alavireisyytenä. Ja odotin jotain pahaa tapahtuvaksi, ahdisti. Olin myös aika räjähdysherkkä.
Menin lopulta lääkäriin ja sain mielialalääkkeen , Cipralexin. Se auttoi, söin niitä muutaman vuoden pienellä annoksella.
Vähitellen pääsin niistä kokonaan eroon.
Mulla myös suunnaton ahdistus ja pelkotiloja ennen menkkoja, mieleni valtaa ikävät ajatukset. Olen saanut helpotusta raudasta, joka myös vähentänyt kuukautisvuotoa ja menkkojen kestoa. Toinen, joka on auttanut mieliala oireiden kanssa on neurobion forte, se on vahvaa B vitamiinia, eikä sitä saa syödä jatkuvasti. Aloitan aina viikon kuurin ovulaation jälkeen, niin että lopetan sen vuoto päivänä. Tämän avulla olen kyennyt käymään töissä. Itseä mielialalääkkeet ei houkuta ja tuo naurobion on ihan apteekista saatava ravintolisä ilman reseptiä.
Tuttua. Murrosiässä epäilin äitini olevan tulossa hulluksi, kun oli välillä niin vainoharhainen. Päätin, että teen mitä hyvänsä, jotta minusta ei ole tule samanlaista. Oli kamalaa tajuta vaihdevuosien lähetessä, että ihan samanlainen mielipuoli olen itsekin aina pari päivää ennen kuukautisten alkamista. Hormonit. Onneksi on jo helpottanut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Murrosiässä epäilin äitini olevan tulossa hulluksi, kun oli välillä niin vainoharhainen. Päätin, että teen mitä hyvänsä, jotta minusta ei ole tule samanlaista. Oli kamalaa tajuta vaihdevuosien lähetessä, että ihan samanlainen mielipuoli olen itsekin aina pari päivää ennen kuukautisten alkamista. Hormonit. Onneksi on jo helpottanut.
Vielä 10 vuotta ja sitten vapaus koittaa mullekin kun täyttää 50. Onneksi nyt taas pariksi-kolmeksi viikoksi helpompaa. Kunnes taas heitetään johonkin henkiseen painajaiseen.
Hop