Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako erilleen vai mistä muutos (suhdepulma)
27.12.2021 |
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Nykyisin meillä on kolme lasta, iältään 8, 5 ja 0. Ennen lapsia ja vielä ensimmäisen lapsen syntymänkin jälkeen hoidimme kodin asioita tasapuolisesti. Lisäksi keskustelimme paljon ja teimme asioita myös yhdessä esim. Lenkkeily, retkeily, veneily jne. Meillä oli omat rahat mutta maksoimme myöskin toistemme asioita. Myös mies oli aloitteellinen 'treffien' järjestäjä. Molemmilla oli jokin tai joitakin harrastuksia.
Nyt olemme ajatuneet? Klassiseen sellaiseen tilanteeseen, että mietin tasaisin väliajoin: mitä järkeä tässä on? Onko tämä sitä mihin rakastuessa lupauduin. Ei. Ilman muutoksia edessä on erilleen kasvaminen tai kulissiliitto.
Kotityöt, koirat, lasten asioiden huolehtiminen ja ylipäänsä lasten viihdytys/kasvatus/vahtiminen on kaikki minun harteilla 80% jollei enemmänkin. Nyt toki olen kotona enkä töissä, kun nuorin on 2kk, mutta jako oli sama vaikka olinkin töissä saman verran kuin mies.
Mitä muutoksia tehdä, onko joku onnistunut löytämään parisuhteesta onnen uudelleen vai miten tätä lähteä viemään eteenpäi?
Tilanne on valunut tällaiseksi vuosien saatossa. Toisen lapsen syntymän jälkeen hoidin lähes kaiken, kunnes joku vuosi sitten lukuisten keskustelujen jälkeen tilanne on tämä, että mies osallistuu lähinnä apupoikana (yäk, ällöttää koko ajatus). Hän itse on tilanteeseen töiden jakautumisen osalta tyytyväinen (kukapa vähemmän tekevä ei olisi)mutta toivoisi minulta enemmän läheisyyttä ja rentoutumista.
Kommentit (6)
Ap vielä tässä. Koirien suhteen tein vauvan synnyttyä radikaalin muutoksen, Ilmoitin, etten hoida koiria lainkaan, vaan ne ovat nyt toistaiseksi hänen vastuullaan. Otti ne sitten hoitaakseen, mutta koirille tuli esim 16h pätkiä milloin eivät päässeet ulos, vesi kupista loppuneena useaan otteeseen yli 12h ja ruoka saattoi unohtua antaa kahtenakin päivänä peräkkäin.
Nyt olen itse ottanut koirien hoidon taas vastuulleni...
Ollaan keskusteltu, että minulla on eri kriteerit miten asiat hoidetaan, mutta olen laskenut kriteereitä hirveästi ja ainakin mielestäni se, että lapset saavat hänen puolestaan olla esim 7h laitteilla (ei sano mitään lapsille tai keksi muuta tekemistä, mutta sitten jos kerron, että ovat olleet 7h niin järkyttyy ja alkaa komentaa lapsia, että muutakin voi tehdä) . Tuo koiranhoito kertoo aika hyvin hänen kriteerinsä asiassa kuin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi koiria... Toki niitä ei voi jättää esim. ruoatta, mutta ettekö voi tehdä vaikka jotain Exceliä, johon koiranhoitotehtävät merkitään kellonaikoineen? Jos mies ei tee sovitussa aikaikkunassa ("veden vaihto klo 7-9 välillä"), niin sanot kunnes tekee, tai teet itse ja sitten aina keskustelette miksei mies tehnyt. Sitkeyttä ja ennen kaikkea täsmällisyyttä.
Sama muissa miehen kotitöissä.
Exceliin myös vaatebudjetit yms. Miehille pitää vääntää rautalangasta.
Excel? Toki tiedän, että minunkin täytyy tehdä muutoksia ja niin pois päin, mutta kuulostaa kyllä vähän holhoavalta. Melkein tekis mieli sanoa, että jos ilman tuollaista ei parisuhdetta saa toimimaan, niin ei varmaan tarvitse toimiakaan t. Ap
Mikä sitten risoo minua? Se, ettei hän ota ohjaksia käsiin vaan ajautuu aina passiivisen apupojan rooliin. 'Epärealistiset' ajatukset, ikäänkuin eläisi utopiassa. Jos minä en vedä ja huolehdi asioita, niin ne jäävät tekemättä tai minä joudun tekemään ne.
Esimerkiksi rahaan liittyen hän vaatii, että säästämme n. 800-1200 e kuukaudessa, ja niin tapahtuukin, mutta joudumme sitten karsimaan tarpeellisista ostoista ja minä olen joutunut jättämään omat hankintani syrjään, niitä ei ole. On huomautellut, että yhdellä lapsella on uusimisen tarpeessa olevat kengät ja takki mielestään kulahtanut- ei tee itse mitään, olettaa että minä hankin ilmaiseksi jostain uuden. Hänellä on ajatus, ettei lapsiin tai ylipäätään meidän kodin hankintoihin saa mennä kuin joku pieni summa rahaa, todellisuudessa sillä hänen summalla ei saa kuin ehkä 5% hankinnoista. Hän itse ei ole valmis kiertämään kirppareilla tai kyttäämään toria/ajoittamaan ostoja alennuksiin ja on myöntänyt, että minun ennakoinnilla saamme hankinnat lapsille halvemmalla kuin hän ostamalla kaiken uutena ilman alennuksia. Hän haluaisi varmaan sisällään käyttää rahat vain itseensä. Hän sanoo aina ettei meidän tarvitse karsia ostoja, ja voimme ostaa kaiken tarvittavan. Se ei kuitenkaan ole todellisuus kuin hänen ostoissaan, tekee niitä toki harvoin, mutta menee ja ostaa mitä haluaa, ei odota alennuksia tmv.
Siivoukseen osallistuu nykyään joskus jos jaksaa, useimmiten ei jaksa. Valittaa kuitenkin jos on sotkua. Jättää astiansa pöytään, kahvinmurut lattialle, wc paperihylsyn pöydälle, pyykkiä ei pese eikä vie omia vaatteitaan tasolta kaappiin. Käsitiskiin Ei koske lähes ikinä Esim yksi juomapullo on ollut 1v 6kk pöydällä odottamassa, että joku pesee. En ole pessyt niin siinäpä odottaa.
Haluaa kutsua usein vieraita, mutta ei hoida järjestelyjä ennen saapumista, ei tarjoiluja eikä varsinkaan sotkujen siivoamista. Jos kerron, etten jaksa nyt vieraita em. Syistä niin aina sanoo, ettei tarvitse niin stressata.
Hänen maailmassa on joku, joka meillä tekee kotityöt, nurmikon leikkuut ym. Mutta se en ole minä hänen puheidensa mukaan.
Treffejä ei järjestä enää kuin joskus, kertoo kyllä haluavansa viettää aikaa kaksin, mutta odottaa, että minä järjestän. Rahat nykyään yhteiset, mutta käytännössä hänen säännöillään.
Kuvittelenko kaiken? En. Olenko välillä nalkuttava ämmä? Varmasti. Olemmeko Keskustelleet? Kyllä, mikään ei vain tunnu muuttuvan. Onko hän hyvä isä? Rakastaa lapsiaan ja touhuaa heidän kanssaan, mutta ajautuu helposti siihen, että näpyttää kännykkää eikä jaksa mitään kasvatuksellista.
Millä tämän roolituksen saa muuttumaan? Mitä meidän pitäisi tehdä?
Kolmanteen lapseen suostuin pitkän pohdinnan jälkeen, laskeskelin, että jaksan hoitaa vielä yhden lapsen, mutta onhan tämä nyt ihan perseestä elää tuollaisen kumppanin kanssa kun arki ei toimi, kolmatta lasta en kadu, ja nyt toki olisi jo myöhäistökin.
Huh, olipa vuodatus. -ap