Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kauhein joulusi?
27.11.2009 |
Omani oli v.84 eka (ja ainoa) joulu anoppilassa, jossa oli ihan eri tavat ja ruuat kuin omassa kodissani. Ei syöty ollenkaan tavallisia jouluruokia vaan länsirannikon salaattia,kilpikonnalientä ym. kummallista. Ruokajuomana oli vain punaviiniä, josta en tykännyt (en osannut vielä käyttää mitään alkoholipitoista ruokajuomana). Ja mikä pahinta: ei ollut mitään makeaa eikä ensimmäistäkään konvehtia!Anopin mielestä ei tarvittu suklaata, koska ei ollut lapsia.
Omassa kodissani joulu oli nimenomaan makea juhla ja kahvipöytä monine herkkuineen oli kohokohta.
Olin ekaa joulua pois kotoa ja jos ei olisi ollut niin pitkä välimatka (yli 300km) olisin vaihtanut paikkaa kesken joulun.
Mieheni ihmettelee, että vieläkö muistelen sitä, siitähän tulee jo 25v. Se ehkä kuvastaa kokemuksen traumaisuutta.
Kommentit (32)
Nyt toivon, että kaikilla rennompaa, kun suuntaamme koko perhe kaukomaille jouluksi. Aikaisemmin kokemuksia juuri "oudoista" jouluista, kun joulupöydässä ei lapsuudenkodin makuja:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just, joka anopin unelma miniä. ja voi mies-raukkaasi. Onko kertaakaan 25vuoden ajan aikana saanut viettää lapsienne kanssa joulua omassa lapsuudenkodissaan? Vai onko kaikki joulut vietetty ah, niin täydellisessä, lapsuudenkodissasi, jossa joulupöytä notkuu herkkuja..
Oli todella outoa olla ilman äitiä, isä niiin onneton, pikkusisko lohduton. Sukulaiset yrittivät auttaa ja lohduttaa minkä voivat, mutta kauheaa se silti oli :(
Aikuisiällä inhottavin joulu oli silloin, kun norovirus iski kesken jouluaattoillan vieton. Istuin n. klo 18 lähtien wc:ssä ja kummastakin päästä tuli, muut söivät hyvin, jakoivat lahjoja ja viettivät kivaa joulua... En halunnut keskeyttää muiden joulunviettoa minun kuskaamiseen kotia, samahan se toisaalta oli missä minä voin pahoin (onneksi heillä oli alakerrassakin wc ;). Kuume ja ripuli jatkui koko joulunpyhät, ettei ollut hääppöinen joulu...
22.12. vastasin puhelimeen meillä kotona ja vastaanotin suruviestin: Enoni perheineen oli ajanut kolarin, eno sekä serkkutyttöni oli kuollut matkalla meillepäin joulun viettoon. Toinen serkkutyttö kuoli seuraavana päivänä.
Ei tullut joulua meille sinä vuonna. Äiti oli shokissa, yritti silti käydä enon vaimoa tapaamassa sairaalassa ja olla "järkevä" mutta kotona aina romahti. Minä laittelin teininä sen mitä pystyin, itkin koko ajan.. Mä muistan vieläkin sen, kun melkein polvet petti luuri kädessäni...
Mutta se erilaisuus korostui myöhemminkin, sukujuhlilla jne. Oma malli oli tietenkin se oikea. No, kasvoimme erillemme... Nyt osaan ainakin melkein keskustella asioista etukäteen ja tiedän itse vaikuttavani asioihin.
Niin ja sitten kun ajoimme anoppilasta lapsuudenkotiini, jossa oli oikea joulu, oli jo tapaninpäivä. Kinkusta enää luu jäljellä ja joulu syöty loppuun :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime vuonna esikoisen kanssa availtiin paketteja ja käytiin oksulla välillä.
Pahin oli se joulu, kun minulla oli sytostaattihoidot parhaassa vauhdissa, ja olo oli sen mukainen.
Minulla on lapsuuden joulut olleet aika ankeita, kun mihinkään ei saannut mennä (pihalle) ja mitään ei saannut tehdä, ja olin ainoa lapsi vanhojen mummojen kanssa. Kaikki piti tehdä vanhan kaavan mukaan, ja siihen ei kuulunut mikään lystin pito.
Paras joulu oli kuopuksen eka joulu -04, ainoa jonka muistan, kun oltiin terveinä ja silloin satoi lunta.
Tukholman risteilyllä, jonka anoppi hommasi yhteiseksi joululahjaksi.
Nuorimmainen, 5kk, sairastui aattoaamuna influenssaan ja oli hirveässä kuumeessa koko reissun.
Merellä oli hirvein myrsky ikinä, kaikki ohjelma piti peruuttaa kun tavarat eivät pysyneet pöydillä eikä ihmiset oikein edes pystyssä -selvinpäinkään olevat ;)
Takaisintulomatka oli samanlainen, siitä oli jouluilo kaukana, olin aivan varma että laiva uppoaa ja kuollaan sinne kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se olikin eka ja vika joulu jonka olen viettänyt ulkomailla. Joulu-aterialla tarjottiin kuivaa riisiä, vetistä kastiketta ja kalkkunaa, vaaleaa leipää ja juomaksi Pepsiä. Jälkiruokaa ei ollut. Sitten odoteltiin puoleen yöhön asti kunnes jaettiin lahjat. Sen jälkeen lähdettiin läheiseen puistoon ryyppäämään. Aamuyöllä raahauduttiin kotiin ja seuraavana aamuna kaikki potivat hirveää krapulaa.
lapsuuden jouluista ku isä ja äiti riiteli ja vähän koko perhe siinä mukana, äiti oli niin stressaantunut joulun laitosta...
Mut ehkä pahin oli kuitenki se, kun vanhemmat oli eroamassa eivätkä enää asuneet edes samassa talossa, ja sit vietettiin joulua kulissimerkeissä koko perhe yhdessä kun sukulaistäti tuli vierailemaan ja sille ei tietenkään voinut kertoa. Oltiin jo aikuisia, mutta itku oli herkässä koko ajan, äitin ja isän välillä jännitettä ja isä antoi äitille lahjaksi keittiöveitsisarjan jonka se oli ostanu joltain katukauppiaalta halvalla... äiti ei ottanu sitä kauheen hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kivasti on joulut tähän asti mennyt.
Oma surkeimpani oli se kun lapsena noin 5v. istutiin rappukäytävässä sukkahousut vaan jalassa kun isä riehui kotona humalassa. Ei ollut lahjoja, kuusta tai jouluruokaa. Surren muistan sitä vielä tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amfetamiinia suoneen jouluaattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ihan uuupunut- 1 v 3kk vauvojen ikäero
että mummoni oli kuollut, sai aivoveritulpan kesken jouluaterian valmistuksen.
Mä en vaan päässyt tunnelmaan mukaan, en tiedä mikä tökki. Aina ennen oon ollut sellanen jouluihminen ja mun joulut aina olleet ihania, niin lapsuudessa kuin aikuisenakin. Viime joulu nyt vaan oli perseestä. Voi johtua siitäkin että syksy oli ollut aika raskas ja jouluun mennessä kaikkia asiat oli suurten ponnistelujen jälkeen ihan kondiksessa. Ehkä mä olin jollainlailla masentunut tai väsynyt?
humalaisia aikuisia. Ei mitään riehumista ollut, mutta ei se kauhean kivaakaan ollut. Nyt aikuisena ikävin joulu oli yksi joulu anoppilassa, missä anoppi koko ajan kaipasi toisen lapsensa perhettä , meistä ei tuntunut olevan niin väliä...
Äitini oli sairastanut syöpää jo pitkään ja ollut sairaalassa, kuoli 25.12. aamuyöstä. Siitä joulusta oli jouluilo kaukana, senkin jälkeen oli vielä monta, monta joulua vaikea löytää sitä joulun tunnelmaa.
mutta anoppilaassa ei silti olla käyty koskaan....
kun olin noin 8-vuotias, tajusin että äiti oli VALEHDELLUT MINULLE JOULUPUKISTA! Olin syvästi loukkaantunut. Äiti tosi kuulikin tuosta ja pitkäääääään.