Vapaaehtoistyö on molemminpuolinen ilo, mutta rajat on

Olen saanut paljon sisältöä elämääni tekemällä vapaaehtoistyötä. Tapaan palvelukodissa asuvaa vanhusta kerran viikossa ja vein hänelle joulutervehdykseksi itse neulomani villasukat. Miehen jutuja on mukava kuunnella. Pää on skarppi vaikka ikää on jo 80 vuotta. Vain liikkuminen ja omatoiminen selviytyminen arjesta ei enää onnistu.
Oman ammattialani töitä en periaatteessa tee koskaan ilmaiseksi. Jos olisin ammatiltani perushoitaja, en kävisi palvelutalossa vaan silloin keksisin itselleni jonkin muun vapaaehtoistyön. Tätä ei oikein käsitetä. Minua on pyydetty ohjaamaan ilmaiseksi paikallista harrastajateatteriryhmää ja lasten ilmaisutaidon kerhoa. Samoin pyydetään ilmaiseksi palautetta kirjoitusharrastuksen hedelmistä. Olen leuhka ja pikkumainen, kun en ohjaa enkä anna palautetta, vaikka minulla olisi "aikaa".