Onko ketään paikalla, jolle olisi tehty kaavinta?

Nukutetaan tosiaan, joten itse tapahtumasta et tietenkään muista mitään. Minulla ei myöskään ollut kipuja, mutta nukutuksen jälkeen olin ihan pohjattoman väsynyt (ehkä henkisellä puolellakin osuutta asiaan?), joten olin sairaalassa yön yli, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus tehdä päiväkirurgisena toimenpiteenä.



Kuukautiset alkoivat tasan 28 päivää kaavinnan jälkeen.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Ensimmäisen viikon aikana tuntui, että asiasta ei voi koskaan eikä milloinkaan päästä yli, mutta vähitellen alkaa helpottaa.

synnytyksen jälkeen, kun kohdunkaula repeytyi ja vuodin paljon verta. Siis kaavinta tehtiin nukutuksessa ja ompelut myös. En ollut erityisen kipeä (toki olin palkinnon jo saanut) eikä kai itse toimenpidekään kauan kestäny.



Paljon halauksia ja voimia sinulle!

on teht-y 2 kertaa samasta -syystä- ku-in sinullekin. --Minulle tehtiin taysi:ssa. --E-kalla kerralla oli sopivasti semmoi-nen pä-ivä, että tehtiin p-oli-kliinisesti. ----------------------M-enin sovitu-st-i- poli-kli-nikalle. --Siellä- heräämöön vietiin ja siell--ä mak-asin sängyllä-, k-unnes tultiin ha-kemaan vi-ereiseen to-imenp--idehu-oneeseen. ----Venäläinen lääkä-ri teki hyvän työn, mu-ttei oll-ut mu-kava. On -hä-n j-o k-uoll-u-t ky-l-l-äki-n. --- -Siell-ä- sitten nu-k--utettii-n ja i-han p-ian heräsin heräämö-ssä-.- -Vu-oto-a o-l-i maksi-mi-t 10- p-ä-ivä-ä-.



--Toka kerta ol-i tavall-i-nen pä--ivä ja menin osastolle ja sielt-ä haettiin ja sinne palautetti-in. Ei yötä tälläkä-än kertaa.



-Kurjaa on, koi-ta ja ksaa, mu-l-l-a keskenmeno-ja o-n 5- ja -yk-si- la-psi o-n m-y-ös. -



-

-

-Nä-p-p-i-svi-k-a k-oneessa anteek-si-. ---nt-

suremaan tätä keskenmenoa, kun niin pelottaa se kaavinta. En tajunnut lääkärissäkään kysellä tarpeeksi, kun olin niin shokissa kaikesta.



Osaatko arvella, kauanko se operaatio kesti, kauanko olit "unessa". Saakohan siihen ottaa mukaan ketään tukihenkilöä. :`(

Kiitos teille!

et tiedä koko hommasta mitään. Lykkistä!

Kesti melko vähän aikaa, itse toimenpide tuskin paljon varttia kauempaa, mutta kaikkinensa (nukutus, heräämövaihe jne.) tietysti enemmän. Minulla oli mies mukana nukutukseen asti. Sairaalassa olin muutaman tunnin. Ei ollut pelottava tai kamalan kurja toimenpide, paitsi tietty se psyykkinen puoli.

k-aav-int-a -kai- -kest-ää- j-otai-n 5- m-inu--utt-ia ja nu-k-ut-us o-n vai-n h-uma-utu-s.



---P-ol-ik-l-i-i-ni-sest-i t-ehtä-vä-ssä- e-i saanu-t- m-ies o-ll-a mu-k-ana n-uk-ut--uk-seen ast-i----------------------------------------------k-oska siellä oli- vain naisia ja osa oli- jo- t-ull-ut t-oi-menpiteest-ä-. ---

-

-Kun teht-ii-n -osast-olla,- niin mies p-ää-s-i sill--oin- --h-uone-e-se--en--i to-ki-, m--uttei si-ihen -hu-oneeseeen, mi-ssä- t-oimenp-itei-tä -t-ehti-in. -El-i ei- si--tt-e-nk-ää-n nu-k-utuk-seen ast-i



Ärsyttävä vika t-i-et-si-kassa. J-yb-´´´-

tuplasti pahemmalta, kun ensinnäkin henkisesti niin rankka kokemus ja sitten saa pelätä myös tätä fyysistä puolta. :(



Sekin tuntuu niin pahalta, että jos se kerran on mennyt kesken, niin miksi ihmeessä se ei ole voinut vaan vuotaa ulos. :( Vaikka ei sekään varmasti helppoa olisi ollut, nähdä kaikki se veri ja hyytymät. :(



-surullinen ap.

olette jo niin paljon auttaneet. Miltä se nukutus tuntuu? Vai muistaako siitä mitään? Nukahtaako nopeasti. Mä varmaan pelkään niin paljon, ettei taju lähde millään. Kaikkea sitä saakin pelätä. :(



-ap

ja varmasti nukahdat... Minut on nukutettu kahdesti, kaavinta synnytyksen jälkeen (istukkaa jäi sisään ja vuosin kuin härän kurkku) ja sterilisaatiossa.

k--ok-e-il--i8n-- t--o-kal-l-a - k-e-rr-al-l-a ---py-sy--ä h-erei-l-l-ä- j-a si-l-m--ät- - au-k-i- - n--ii-n- -pitk-ä-ä-n k-u-in- m-ah-d-ol-l-i-st-a.- -----

-

-En m--u-ist-an-ut- j-ä-l-k-een- p-ä-i-n- -ol--le-n--kaan- - - m--i-te-n s-it-t-e-n- -n--uk-ah-d-i-n- -ku-m-m-i-n-k-i-n-.- - -

-

-

-El-i- n-uk-ahd-in- v-a-ik--ka -- - --ko-keil--in- - -- o-ll-a - - --n-uk-a-h-tam-at-t-a - -

-pel-o-t--

-ol--ivat-

-se,-

-ett--ä

-k-oht-u- -

-k-ul--u-u--

j-a-

t--ul-ee

-k--i-in--n-ik--ke--it--ä-.--

-

--P-el-k-äsi-n -

m-y-ö-s

--t--ul-ehd-uk-si-a.-

kohdun kulumista. :`( Kiva, jos tulee joku komplikaatio eikä enää ikinä tule raskaaksi. Pää pettää kohta. :(

Mulle on myös tehty keskeytyneen keskenmenon takia kaavinta muutama vuosi sitten. Toimenpide oli fyysisesti tosi helppo, ei oikeastaan ollenkaan kipuja. Tehtiin päiväkirurgisena toimeenpiteenä: menin aamulla sairaalaan ja pääsin iltapäivällä muutama tunti kaavinnan jälkeen kotiin. Nukutus oli elämäni ensimmäinen ja tähän asti myös ainoa. En tarkemmin muista, miten se meni, mutta joka tapauksessa tosi nopeasti. Muistaakseni hengitin jotain ja anesstesialääkäri kehotti laskemaan tai laski itse numeroita kymmenestä alaspäin. Sitten heräsinkin jo heräämössä.



Fyysisesti kaavinta oli siis superhelppo. Henkinen puoli oli sitten vaikeampi, olin sairalassa yksin ja tuntui, että toimenpide sujui rutiinilla -mitä se henkilökunnalle tietysti onkin, mutta itse olisin kaivannut sitä, että joku olisi ehtinyt hieman jutella ja kertoa tarkemmin toimenpiteestä. Olo oli tosi surullinen, kun toivottu raskaus päättyi niin.

Keskeytynyt keskenmeno jätti ikään kuin huijatun olon, kun sikiö vaan kaikessa hiljaisuudessa olikin kuollut :(



Samalla lailla kuin sinäkin maalailin kaikenlaisia kauhukuvia siitä, mikä kaikki toimenpiteessä voi mennä pieleen ja kuinka en enää koskaan tule raskaaksi ja jos sitten tulenkin on lopputulos taas keskenmeno. Kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua olin taas raskaana ja vaikka raskausaika olikin välillä henkisesti hankalaa ja pelottavaa, men kaikki loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin. Nyt mulla on ihana pieni tyttö :)



Paljon voimia sulle, pikku hiljaa suru helpottaa!

Ainut ikävä muisto joka siitä jäi, niin koin nöyryyttäväksi että nukutettiin jalat gynekologisissa telineissä, siis levällään. En tiedä mikä irrationaalinen pelko minulla siinä oli, että mitä minulle tehdään nukutettuna. Olisin halunnut olla hereillä ja kuulla mitä puhutaan.



Kaavinnan jälkeen annettiin ohjeeksi odottaa yhdet kuukautiset ennen raskauden yritystä, koska kaavinnan jäljiltä olisi kohtu ei-niin-normaalissa tilassa. Heti seuraavasta kierrosta olinkin taas raskaana.



Tsemppiä, kyllä se hyvin menee!

... oli henkisesti raskaampi. Minullakin oli keskeytynyt keskenmeno. Fyysiseltä puolelta sairaalassa kyllä hoidettiin erittäin hyvin. Kun tulin heräämöön ja tajusin ettei sisälläni ole enää sikiötä (joka ei kuitenkaan ollut elossa), aloin kyynelehtiä. Hoitajat laittoivat kysymättä ja huomaavaisesti verhot eteen että sain olla rauhassa.



Voimia sinulle. Tuo kokemus ei koskaan unohdu, mutta se voi kääntyä lopulta kokemuksi jonka avulla kasvaa.

Tosiaan 10-15 minuuttia kestää toimenpide.

Mun piti mennä aamulla sairaalaan ja meilläpäin joutuu samaan huoneeseen 5 muun kanssa ja jotka ovat ihan mistä syystä tahansa päiväkirurgisessa toimenpiteessä.



Hoitaja tuli kiertämään kaikki potilaat ja näytti samalla ultra kuvaa, silloin minua alkoi itkettämään ja se oli tosi epämielyttävää niiden muiden potilaiden takia.



Ensin saa rauhoittavaa, joten sen jo pitäisi tasoittaa oloa.

Minä en kauheasti itse humautuksesta muista. Minäkin muistan nöyryyttävänä siinä tellingeissä odottelun. Opiskelijalle mun kuullen kerrottiin mitä milläkin värkillä ehdään. Ihan siis kun en paikalla olisikaan. Hyvin rutiinitoimenpide henkilökunnalle, se kävi selväksi.



Pääsin pois parin tunnin päästä. Toimenpide oli nopeasti siis ohi ja mitään kipu tai muita mielikuvia ei jäänyt fyysisestä puolesta.



Vuoto oli maltillista ja menkat alkoivat tasan 28 päivän päästä. Olivat minulle niukat. Mutta sitten seuraavat korvasivatkin kaiken. En tiedä mistä syytä, mutta seuraavat menkat tulivat kuin härän kurkusta.



Voimia ap! Aika auttaa siihen tyhjään ja huijattuun olon!

Mä kans mietin jo sitäkin, miten nöyryyttävää voi olla maata siinä jalat levällään taju kankaalla. :( Vaikka en tiedä, ehkä sitten olen niin paniikissa etten tajua hävetä.



Mä kyllä pyydän jotain rauhoittavaa, ellei henkilökunta anna muuten.



Sekin huolettaa, että jos tosiaan muhun suhtaudutaan rutiinilla, tyyliin "et ole ainoa" ja lähdes kotiin. :(



Ei pitäisi ajatella tätä liikaa. Sen operaation jälkeen alkaa varmaan sitten se henkinen puoli. Miten sitä uskaltaa enää yrittää. Tätäkin sai niin kauan odottaa ja tähän päättyi. :`(