Onko lapsellasi ollut joku psyykkinen sairaus (ahdistuneisuushäiriö tms.)? (ov)

mutta ei kai varsinaista pnaiikkihäiriötä. Oireet tulivat asperger-lapselle pahan koulukiusaamisen yhteydessä, kun opettajatkin menivät kiusaamiseen mukaan. Alkoi saada paniikkikohtauksia ensin koulussa, sitten muuallakin. Niitä tuli aika paljon ja aika tiheään. Koulupsykologin ja koululääkärin kanssa asiasta keskusteltiin ja lapsi sai keskusteluaikoja psykologilta, mutta paniikkikohtauksiin ei niissä erityisesti keskitytty eikä niihin otettu mitään lääkitystä, koska psykologin mielestä oli parempi, jos kohtaukset voitiin "ohittaa" suht kevyesti, koska niistä puhuminen ja aiheen jauhaminen voisi itse asiassa pahentaa ongelmaa kun lapsi alkaisi entisestään tarkkailla niiden tuloa ja pelätä niitä.



Kohtaukset menivätkin sitten ohi, kun koulukiusaus saatiin aisoihin ja lapsen paikka luokkayhteisössä vakiintui.



Meillä on ollut neurologisella puolella niin paljon ongelmia, että psykologien ja psykiatrien apu on sieltä kautta tuttua niin vanhemmille kuin lapsellekin, niinpä tässä kohdassa ei ole tehnyt tiukkaa etsiä vähän lisää apua. Ja nuo kohtaukset oli siinä tilanteessa muutenkin monesta pahasta se pienin. Vanhempienkin tuki ja apu suuntautui silloin lähinnä niihin muihin, mutta tietty kun lapsi sai kohtauksen niin hän yleensä tuli sen jälkeen hakemaan turvaa ja lohtua ja hänelle sitten annettiin kainaloa ja banaania (verensokerin lasku pitkittää kohtauksen jälkioireita).