Rony 4 v Kiss-fani - elämä pilattu ja törkeetä että lehtijuttuja tehdään
jossa isä kertoo että poika on päiväkodissa naama mutrulla kun siellä on lastenlauluja yms.
En jaksa ymmärtää tällaisia vanhempia jotka ainoastaan heavya soittavat pienilleen ja lopputulos on tämä ettei muu kun metalli kiinnosta.
Missä on avarakatseisuus kaikkeen musiikkiin, väitän että toisessa ympäristössä tämä lapsi laulaisi ilolla myös lastenlauluja ja eläisi tavallista lapsen elämää.
Miksi oi miksi tällaisia vanhempia on.
Kommentit (5)
Ei meidän poika 1-vuotiaana myöskään piitannut lastenlauluista, vaan nyt kolmevuotiaana on alkanut niistä pitämään, koska ymmärtää jo paremmin laulujen sanojen merkityksen.
Esikoiseni ei vielä 5-vuotiaanakaan piittaa erityisemmin lastenlauluista vaikka joskus niitäkin kuuntelee. Päivähoidossa ei kuulemma halua osallistua lauluhetkiin, ei ole koskaan niistä pitänyt. En tiedä miksi.
Hih, oikein 1-vuotiaana ja tykkäsi metallimusiikista :)
Ei meidän poika 1-vuotiaana myöskään piitannut lastenlauluista, vaan nyt kolmevuotiaana on alkanut niistä pitämään, koska ymmärtää jo paremmin laulujen sanojen merkityksen.
ainoastaan tyttöjen musiikista ei erikoisemmin välitä, siis poikabändien ja vastaavat musasta ei kiinnostu.
Ensimmäisen kerran huomattiin miehen kanssa että lapsi reagoi musiikkiin ollessaan 5kk ikäinen. Autolla ajeltiin ja mies laittoi kuulumaan Deep Purplen Sometimes I feel like screaming, takapenkiltä alkoi kuulumaan hyminää. biisin loputtua hillitön itku. Laitettiin kuulumaan uudestaan ja taas hyminä kuului. Myöhemmin huomattiin myös että jos itkee ihan mitä tahansa asiaa, rauhoittuu välittömästi kun laittaa tuon kuulumaan. Mies paljon soitti Deep Purplen levyä raskauden loppuaikana ja samoin kitaralla tuota samaista biisiä, sieltä ilmeisesti on peräisin tuo innostus. Tän hetkinen lempibiisi on Mokoman Koiruoho...
ja moni pieni tyttö tai poika tykkää hevistä, koska se on tarttuvaa, voimakasta, suhteellisen helppoa. Toki biisien kirjo on valtava.
Meilläkin heviä lapsista kuuntelee se ainut alle kouluikäinen. Tai innostuu, kun tulee voimakas, rytmillinen selkeä biisi. Isompien lasten musamaku on jo laajentunut seuraaville asteille.
Toki lastenlaulut ja muu kuultava/laulettava musiikki kuuluu lapsen repertuaariin ja onkin hyvä kuunnella kaikenlaista musiikkia. Mutta ymmärrän hyvin, että alle kouluikäisen pojan suosikki on voimakas, tarttuva heavy.
Meidän esikoinen on ihan itse keksinyt pitävänsä metallimusasta.
Ekan kerran huomattiin kun hän n. 1-vuotiaana sattui kuulemaan radiosta metallia (en tiedä mikä bändi sillä en itse harrasta heviä) ja se oli ensimmäinen kerta kun näin lapsen reagoivan musiikkiin millään tavalla. Hän alkoi silloin ensimmäistä kertaa tanssimaan. Lastenlauluja oltiin laulettuja ja soitettu hänelle vaan aikaisemmin eikä hän niihin oikein reagoinut mitenkään =o
Nyt tämä samainen lapsi on 5-vuotias ja alkanut vaatimaan NightWishin levyä että saisi sitä kotona kuunnella. Se on kuulemma miesten musiikkia. Autossa kuunnellaan yleensä radiota ja sieltä ko. bändiä on muutaman kerran kuullut. Muutakin musiikkia poika toki kuulee hyvinkin monipuolisesti.
Meidän perheessä ei muita hevifaneja ole kuin tämä viisivuotias. Mitä olemme tehneet väärin?