Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsettomat miehet yleisestikin näin kivikautisia kasvatusasioissa?
03.12.2021 |
Kun 10v tyttö oli kiukutellut, tämä mies jotenkin oletti, että kuritan lasta! Olin siis sanonut tytölle jotain siihen suuntaan, että jutellaan tästä sitten illalla, niin kun oltiin tulossa takaisin sisälle, niin mies sanoi että hän ei nyt tule enää sisälle, jotta minä voisin rauhassa antaa remmiä tytölle! Häkellyin sen verran, että en tajunnut edes kieltää, että en tietenkään sellaista ole tekemässä!
Kommentit (25)
Hän on vain huolissaan kurittomasta kakarastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohdit kertoa, että mies on turkista.
olisikohan aika ottaa ihmisten kunnon kasvatustavat käyttöön ettei tää valtio mene piakkoin ihan pilalle
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika 🐷 röh.
Tarkennan, että mies ei ollut kurittamassa tai vaatimassa kurittamista. Vaan hän oletti, että minä kuritan, koska olin sanonut, että asiasta keskustellaan! Ei ole Turkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika 🐷 röh.
Tarkennan, että mies ei ollut kurittamassa tai vaatimassa kurittamista. Vaan hän oletti, että minä kuritan, koska olin sanonut, että asiasta keskustellaan! Ei ole Turkista.
eli ranskalainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos meillä lapsena sanottiin, että tästä keskustellaan, kyllä se käytännössä tarkoitti että ensin tuli saarna ja sitten tuli vyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika 🐷 röh.
Tarkennan, että mies ei ollut kurittamassa tai vaatimassa kurittamista. Vaan hän oletti, että minä kuritan, koska olin sanonut, että asiasta keskustellaan! Ei ole Turkista.
Jätä silti se sika 🐷 röh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika 🐷 röh.
Tarkennan, että mies ei ollut kurittamassa tai vaatimassa kurittamista. Vaan hän oletti, että minä kuritan, koska olin sanonut, että asiasta keskustellaan! Ei ole Turkista.
eli ranskalainen mies
Ranskassa onkin hyvinkasvatetut lapset. Siellä saavat lapset ympäri korvia julkisella paikallisin mikäli on aihetta.
Älä höpötä. Kukaan ei enää luule noin. Keksi joku parempi aloitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä höpötä. Kukaan ei enää luule noin. Keksi joku parempi aloitus!
Meillä on luonnostaan kiltti/arka ja tottevainen lapsi ja kyllä joku on sanonut, että teillä varmaan käytetään vielä ruumillista kurittamista, kun lapsesta on tullut noin kiltti. Ja tiedoksi, että ei ole käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika 🐷 röh.
Tarkennan, että mies ei ollut kurittamassa tai vaatimassa kurittamista. Vaan hän oletti, että minä kuritan, koska olin sanonut, että asiasta keskustellaan! Ei ole Turkista.
eli ranskalainen mies
Ranskassa onkin hyvinkasvatetut lapset. Siellä saavat lapset ympäri korvia julkisella paikallisin mikäli on aihetta.
Julkisella paikalla? Jonkinlainen häpeärangaistus vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ruumiillinen kuritus niin kivikautinen asia ole. Minua kasvatettiin 1960-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito on ihana jälkiruoka.
Ei siitä minulle mitään kaunaa äitiä kohtaan jäänyt. Hyvissä väleissä oltiin aina hänen kuolemaansa asti ja pullamaidon ääressä joskus muisteltiin niitä lapsuusvuosia. Omia lapsiani en ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin, nyt ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ruumiillinen kuritus niin kivikautinen asia ole. Minua kasvatettiin 1960-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito on ihana jälkiruoka.
Ei siitä minulle mitään kaunaa äitiä kohtaan jäänyt. Hyvissä väleissä oltiin aina hänen kuolemaansa asti ja pullamaidon ääressä joskus muisteltiin niitä lapsuusvuosia. Omia lapsiani en ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin, nyt ovat jo aikuisia.
Äiti varmasti ajatteli sinun parastasi. Tuossa näkyy paljon rakkautta ja välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ruumiillinen kuritus niin kivikautinen asia ole. Minua kasvatettiin 1960-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito on ihana jälkiruoka.
Ei siitä minulle mitään kaunaa äitiä kohtaan jäänyt. Hyvissä väleissä oltiin aina hänen kuolemaansa asti ja pullamaidon ääressä joskus muisteltiin niitä lapsuusvuosia. Omia lapsiani en ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin, nyt ovat jo aikuisia.
Sairasta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ruumiillinen kuritus niin kivikautinen asia ole. Minua kasvatettiin 1960-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito on ihana jälkiruoka.
Ei siitä minulle mitään kaunaa äitiä kohtaan jäänyt. Hyvissä väleissä oltiin aina hänen kuolemaansa asti ja pullamaidon ääressä joskus muisteltiin niitä lapsuusvuosia. Omia lapsiani en ruumiillisesti kurittanut. Olivat kilttejä muutenkin, nyt ovat jo aikuisia.
Sairasta menoa.
Nykymeno on sairasta. Ja kuritonta kakaraa tuntuu pukkaavan. Kiitos hyysäreiden
Ajat muuttuvat. Enää ei ole pyykkikarttuja ja kohta varman kielletään pullapitkotkin…
Jätä se sika 🐷 röh.