Väsyneet kotiäidit

perhekerhot?

Heippa! Olen 25v. Minulla on kolme lasta, joista vanhin on esikoulussa. Nuoremmat 2½v. ja 1½v.

Kotona siis olen ja mies opiskelee päivisin n.20km päässä.

Joskus minusta tuntuu ettei ole "omaa aikaa" ollenkaan. Kuitenkin n.kerran viikossa teen jotain ihan omaa esim.käyn kuntosalilla. Torstaisin on perhekerho, jossa käyn lasten kanssa. Lisäksi joka päivä ulkoillaan, useasti viikossa kävellään kauppaan n.1km/suunta. Ja kotona askarrellaan ja maalataan. Unet meilläkin on ollut nuoremman takia vähän vähissä kun on neiti aika levoton nukkuja. Mutta jaksetaan hyvin, enkä vaihtaisi kotiäitiyttä mihinkään. Olen onnellinen että saan olla kotona, saan siivota ja tiskata sekä pestä pyykkiä. Saan hoitaa lapset kotona ja nähdä heidän oppivan uusia taitoja. Mutta joka aamu minulle on tärkeää että tunnen oloni hyväksi; siispä rasvaan kasvot, meikkaan kevyesti ja laitan hiukset vähän nätimmin.

Jaksamista kaikille kotiäideille.

hankkia jotain sosiaalista "elämää". Vaikka lähteminen on hankalaa, niin edes kauppareissu voisi piristää. Ja saisitko jostain muuta äitiseuraa? Itselleni on ainakin piristävää, jos pääsen edes puiston reunaan juttelemaan tutun kanssa. Nukkuuko pienempi vielä vaunuissa? Pystyisikö hän nukkumaan samalla, kun olet isomman kanssa puistossa ja "juoruamassa" jonkun toisen äidin kanssa?



Jaksamista.

se oli ihanaa aikaa, kun oli aikaa itselle, lapsille, miehelle ja perheelle. Minulla oli harrastuksia, joihin menin illalla hyvällä omallatunnolla, kun olin koko päivän ollut kotona lasten kanssa, ja koti oli siisti ja ruoat laitettuna. Iltaisinkin jaksoi miehen kanssa valvoa kahdestaan, kun ei tarvinnut aamulla nousta minnekään. Nyt kun olen ollut töissä muutaman vuoden, jokainen aamu on taistelua itsensä kanssa, että jaksaisi taas pitkän päivän ilman minkäänlaista omaa aikaa milloinkaan, kiirettä aamusta iltamyöhään.

minusta tuntuu että sinulla ongelma on enemmänkin se että miehesi ei "uskalla" olla lasten kanssa hetkeäkään itsekseen.



Ei 7 kk kuole muutamaan hetkeen, vaikka imetätkin.

Onko uimaan oikeasti niin pitkä matka ettet voisi mennä?

Jos ei muuten niin lapsille ja miehelle ulkokamppeet päälle ja mukaan. Imetät pienen ja menet rauhassa uimaan ja saunaan-muut ulkoilevat sen aikaa ja kun olet valmis voit taas imettää pienen. Mies on voinut olla lasten kanssa ja huomata että ovat kaikki yhä hengissä ja sinä saat arvokkaan hetken olla.



Samalla kaavalla voi tehdä vaikka mitä.



Imetin omiani yli 2v

Nämä uniajat voisi järjestää esim. näin:

Pienempi nukkuu ensimmäiset unensa rattaissa, ja lähdette siksi aikaa isomman kanssa ulos.

Lounasta voisi vähän venyttää, esim. klo 12, ja koittaa sitten saada lapset nukkumaan päiväunet yhtäaikaa n. klo 13-> (eli pienemmän toiset unet aikaisemmaksi ja isomman myöhäisemmäksi). Äiti kanssa päiväunille!

Mulla oli kotona ollessa sellainen "sääntö", että kun lapset oli laitettu nukkumaan n. klo 13, en "saanut" tehdä mitään muuta ennen kuin olin lukenut päivän Hesarin ja juonut kahvit. Lounasastiat mahtuivat hyvin sinne Hesarin alla : ). Auttoi kummasti!

näitä uniaikoja sitten:

pienempi nukkuu päiväunet 9-11 ja 13.30-15.30

isompi nukkuu päiväunet 11.30-13

Kello 11 siis syödään lounasta. Itse en oikeasti keksi miten voisin saada nuo nukkumaan edes yhden kahvikupillisen verran päällekkäin noita uniaan. :( Pienempi herää aamulla 5(-6) aikaan ja menee siksi noin aikaisin päiväunille.

ap

Heippa! Olen 25v. Minulla on kolme lasta, joista vanhin on esikoulussa. Nuoremmat 2½v. ja 1½v. Kotona siis olen ja mies opiskelee päivisin n.20km päässä. Joskus minusta tuntuu ettei ole "omaa aikaa" ollenkaan. Kuitenkin n.kerran viikossa teen jotain ihan omaa esim.käyn kuntosalilla. Torstaisin on perhekerho, jossa käyn lasten kanssa. Lisäksi joka päivä ulkoillaan, useasti viikossa kävellään kauppaan n.1km/suunta. Ja kotona askarrellaan ja maalataan. Unet meilläkin on ollut nuoremman takia vähän vähissä kun on neiti aika levoton nukkuja. Mutta jaksetaan hyvin, enkä vaihtaisi kotiäitiyttä mihinkään. Olen onnellinen että saan olla kotona, saan siivota ja tiskata sekä pestä pyykkiä. Saan hoitaa lapset kotona ja nähdä heidän oppivan uusia taitoja. Mutta joka aamu minulle on tärkeää että tunnen oloni hyväksi; siispä rasvaan kasvot, meikkaan kevyesti ja laitan hiukset vähän nätimmin. Jaksamista kaikille kotiäideille.

mutta mun on ainakin tosi vaikea suhtautua kotitöihin noin, että "saan" tehdä ne kaikki. Kylä minä vaan joudun tekemään niitä, ja valitettavasti tästä kotona olosta alkaa tulla mulle jo taakka, ja joudun tekemään ihan kaiken vain siksi, että olen kotona lasten kanssa ja äiti. Tiedän, että otan turhan paljon paineita myös ulkopuolelta - kuten aiemmin kerroin, en saa enkä pysty tekemään juuri mitään edes miehen ollessa kotona, koska mies odottaa mun olevan päivystysvalmiudessa (viestini taisi olla nro 15), ja sillä sekunnilla, kun vauva, 7kk, inahtaa, hän tuo vauvan minulle, välittömästi, tein mitä hyvänsä sillä hetkellä. Jos laitan ruokaa, joudun keskeyttämään sen, ottamaan vauvan ja neuvomaan miehelle kädestä pitäen, miten ruoka tehdään loppuun. Onpa mies tuonut vauvan minulle jopa niin, että olen ollut suihkussa shampoot päässä, sekä vessassa pöntöllä istuessani. Tästä taas seuraa se, etten viitsi enkä uskalla aamuisi alkaa meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani, koska todennäköisesti joutuisin jättämään sen kesken, ja lopputuloshan ei sitten kovin kaunis olisi eikä taitaisi ainakaan mun oloani helpottaa. Miehen lähdettyä töihin olen yksin lasten kanssa, ja silloin on ihan turha kuvitella tekevänsä mitään tällaista, koska siitä seuraa turhia vaaratilanteita. No, joka tapauksessa otan silti paineita esim. naapurien puheista, kun voivottelevat sitä, miten olen vielä kuitenkin näin nuori ja silti näytän jo niin kamalan vanhalta ja rupsahtaneelta... Olen 24-vuotias, mutta 46-vuotias anoppini näyttää minua nuoremmalta. Ei hivele itsetuntoa.

Mielestäni hulluinta on se, että mieheni oli vielä kaksi vuotta sitten koti-isänä, hoitovapaalla esikoisemme kanssa, joten kyse ei oikeasti ole (mielestäni) siitä, etteikö osaisi lapsia hoitaa. Se, että imetän edelleen, on hänelle vain hyvä syy jättää vauva kokonaan minun vastuulleni. Kuten kaikki muukin: hän ei voi lähteä kauppaan lasten kanssa, tai mennä ulos, eikä hänen kannata lähteä pelkästään esikoisenkaan kanssa (koska kyllähän minä kotona siinä sivussa hoidan molemmat, jotta hän voi käydä yksin kaupassa), eikä puhettakaan että veisi esikoista puistoon, uimaan, kirjastoon, isä-lapsi-ryhmään tai minnekään - koko päivänhän minä olen touhunnut lasten kanssa, joten eihän hänen enää tarvitse isompaa viedä minnekään, ja eihän siitä täällä kotona ole niin paljon vaivaa, että hän tekisi sitä edes siksi, että minä saisin edes pieneksi hetkeksi vain omaa rauhaa esim. silloin, kun vauva on päiväunilla.

Minä haluaisin mieheltäni tukea tähän kotiäitiyteeni, ja olen sitä häneltä pyytänyt, sanonut että olen oikeasti uupunut olemaan äiti ja aina kotona. Monta kertaa, mutta hän ei ota minua vakavasti. Muita hoitajia ei lapsille ole, joten kun hän ei lapsia suostu hoitamaan (yksin), se tarkoittaa sitä, ettei mulla ole omaa aikaa. Kieltämättä on alkanut ärsyttää se, kun joka puolelta toitotetaan sitä, miten tärkeää on ottaa sitä omaa aikaa, että jaksaa - miksi sitä mulle toitotetaan, joku voisi käydä kertomassa sen tuolle miehelle! Tämä mun uupumiseni kun alkaa mennä jo niin pitkälle, että eilen illalla yllätin itseni toivomasta, että sairastuisin sikainfluenssaan (tai edes johonkin tautiin) ja joutuisin sairaalaan, niin saisin edes vähän levätä. Ja tämänkin sanoin miehelle, joka totesi, että "emmä voi olla töistä pois noita lapsia hoitamassa".

Voitte tälläytyä ulkovaatteisiin jo ennen kuin pienempi simahtaa ekoille unille. Niin että saat hänet vaunuihin/rattaisiin nukkumaan ja voitte isomman kanssa ulkoilla sen aikaa kun pieni nukkuu.

Ruoka hoituu kätevästi niin että laitatkin illalla ruoan valmiiksi ja sen voi vain lämmittää.

Tai aamulla aamutoimien ohessa keiton kattilaan /uuniruoan uuniin ja se odottaa jo lounasta valmiina pienen lämmityksen vain kaipaa.

Voitte syödä klo 11. Isompi menee päiväunille ja pienen kanssa pystyt puuhastelemaan varmasti joko jotain hyödyllistä tai sitten vaan köllöttelemään ja samalla itsekin rentoudut.

Kun pieni nukkuu ja iso valvoo, voitte lukea hiljaa sängyllä (itse saa loikoilla ja levätä vaikka onkin lapsen kanssa) ja tosiaan jos oikeasti ei koskaan saa nukuttua, niin menette vaikka sohvalle ja pistät lempilastenohjelman päälle ja voitte sylikkäin olla sohvalla ja itse voi vaikka torkahtaa.

Voisiko miehesi tulla vastaan puolitiehen ja antaa sinulle joskus mahdollisuuden nukkua viikon univelkoja pois, että jaksat paremmin? Onko kummeja/isovanhempia jotka voisivat olla lasten kanssa hetken vaikka teillä ja saat nukuttua kunnon päiväunet?

Itse yrittäin lisäksi toimia niin että venyttäisin aamu-ulkoilua vaikka pienen evään avulla (annat hiukan hedelmää juuri uloslähtiessä tai vaikka kesken ulkoilun:mandariinia kuorit valmiiksi johonkin rukkiin ja sitä on helppo popsia ulkonakin) ettei nälkä yllätä isompaa.

Tulette hiukan myöhemmin sisälle-ulkoillessa ajankulua ja alkavaa nälkää ei niin huomaa.

Syöttekin vasta tunnin myöhemmin vaikka klo 12.

Näin isomman uniaika siirtyy huomaamatta hiukan eteenpäin ja lähenee pienen iltapäiväunia.

Jos pieni nukkuu kuin kello tuon aamunokosensa. Hän ehtii herätä ennen ruokaa ja touhuta vähän enemmän ja siten ehkä menee hiukan aikaisemmin nukkumaan iltapäivällä.

Ruokaa ja unta voi siirtää asteittain muutaman päivän aikana.

Tsemppiä.

näitä uniaikoja sitten:

pienempi nukkuu päiväunet 9-11 ja 13.30-15.30

isompi nukkuu päiväunet 11.30-13

Kello 11 siis syödään lounasta. Itse en oikeasti keksi miten voisin saada nuo nukkumaan edes yhden kahvikupillisen verran päällekkäin noita uniaan. :( Pienempi herää aamulla 5(-6) aikaan ja menee siksi noin aikaisin päiväunille.

ap

minusta tuntuu että sinulla ongelma on enemmänkin se että miehesi ei "uskalla" olla lasten kanssa hetkeäkään itsekseen. Ei 7 kk kuole muutamaan hetkeen, vaikka imetätkin. Onko uimaan oikeasti niin pitkä matka ettet voisi mennä? Jos ei muuten niin lapsille ja miehelle ulkokamppeet päälle ja mukaan. Imetät pienen ja menet rauhassa uimaan ja saunaan-muut ulkoilevat sen aikaa ja kun olet valmis voit taas imettää pienen. Mies on voinut olla lasten kanssa ja huomata että ovat kaikki yhä hengissä ja sinä saat arvokkaan hetken olla. Samalla kaavalla voi tehdä vaikka mitä. Imetin omiani yli 2v

Mutta läpi ei mene. No, et tainnut vielä lukea tuota äskeistä viestiäni, mutta siinä kerroin, että tämä imetys on miehelle pelkkä tekosyy. Kyllä hän tietää, ettei 7kk kuole siihen, että on hetken imettämättä, tai erossa äidistä. Mies itse oli melkein 2v koti-isänä esikoisen kanssa, ja esikoisemme ollessa 7kk mies oli kahdestaan esikoisen kanssa viikonlopun reissussa. Lisäksi esikoisen ollessa 8kk, minä olin opinto-/työmatkalla viikon, ja hyvin nämä kaksi olivat tulleet toimeen ja pärjänneet. Esikoinen tosin söi myös tuttipullosta, ei pelkästään imetyksellä, mutta joka tapauksessa.

No, uintireissu kestäisi 4-5 tuntia matkoineen, kun omaa autoa meillä ei ole vaan joudun julkisilla kulkemaan. Toisaalta uimahallin vieressä on iso puisto, jossa olisi myös sisällä kerhotilaa, ja olen monesti ehdottanut että mies olisi lasten kanssa tuolla puistossa mun ollessa uimassa. Lisäksi voisin ajoittaa uimareissuni vauvan päiväuniajalle, ja unet kestävät kolmisen tuntia, eli mies joutuisi tosiaan aika lyhyen aikaa olemaan vauvan kanssa oikeasti. Mutta ei, hän ei tähän suostu, koska mä imetän.

Hei,



Väsyneet Kotiäidit löytyvät nyt FACEBOOKISTA.

Sinne voivat kaikki vertaistukea ja keskusteluseuraa kaipaavat kotiäidit liittyä.

Ovat vain kerran pieniä!

kotiäidin elämästä hohto on kaukana, mutta kun aina sitten alan vastapainoksi miettiä sitä, että palaisin töihin, niin johan alkaa kotiäidin elämä maistua=) Oikeastaan pitäisi ajatella niin, että on etuoikeutettua saada olla kotona lapsensa kanssa, vaikka tiukkaa tekeekin. Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa nukumme aamuisin aina puoli ysiin asti, joten väsymys ei minua vaivaa. Muuten elämän yksipuolisuus välillä tökkii, mutta siitä selviää, kun ajattelee, miten "hyvässä asemassa" sitä oikeastaan onkaan.

Siinä se resepti jaksamiseen. vois lisätä vielä että oma aika. Esim. kävelylenkki omien ajatusten kera tai oma harrastus tai kyläily. Seuraa voi hakea esim. avoimesta päiväkodista tai perhekerhosta tai hiekkalaatikkopiiristä. Saa vähän muutakin ajateltavaa kuin omien lasten hoito.

varmasti löydät paljon positiivista kun haluat tai jaksat löytää. Anna itsellesi lupa nauttia elämästäsi kotiäitinä. Monet ajattelee, että elämä on jossain muualla, ei täällä kotona vaan aina siellä missä on jotain muuta. Itse ajattelen että elämä on sillä itsessä, omassa pääkopassa ja se, miten sen elää, on siitä omasta pääkopasta kiinni. Eli idea tässä on muuttaa elämänasennetta.

Minä pääsen töihin ja mies pääsee kotiin. Win win -diili :)

Minäkin lapsen kanssa kotona, tosin vain yhden... Mutta mieheni hoitaa lapsen esim. viikonloppuaamuisin ja minä nukun 9-10 saakka. Lisäksi käyn kerran tai pari viikossa harrastamassa jotain, tai yksin kaupoillaa tai ystävien luona. Tietysti lapsenkin kanssa, mutta omaakin aikaa on oltava.



Ja kunnolliset siivoukset tehdään miehen kanssa yhdessä, ja mies hoitaa ruokaostokset. Tällä tavoin en koe itseäni kovinkaan uupuneeksi, ja viihdyn oikein hyvin kotona.

kiva että joku edes jaksoi vastata. Liikuntaa haluaisinkin harrastaa, mutta se on jotenkin hankalaa kun mies tulee töistä niin myöhään että olen yleensä aivan puhki hänen tultuaan (pitkä työmatka). Juuri muutama päivä sitten kirjaimellisesti nukahdin lattialle 10 min miehen kotiinpaluun jälkeen...



Missä välissä päivää sinä harrastat liikuntaa, onko sulla siis lapset mukana tai onko hoitaja tms? Meillä on toi uni hieman heikossa hapessa kun pienin on vielä aikamoinen valvottaja vaikka kaikenlaista ollaan kokeiltu unien parantamiseksi.



ap

Tee jotain kivaa ihan vaan ittekses. Jos kotoa lähteminen ei huvita/onnistu hemmottele itseäsi vaikka lasten mentyä nukumaan. Esim pitkä vaahtokylpy kynttilöiden valossa, hiusten värjäys, jalkakylpy,kynsien lakkaus tms. jotain ihan pientä piristää kummasti.T: yöpuvussa kotona vaeltava

miten töihin meneminen auttaisi siihen että olet väsynyt?



Nuku riittävästi, syö terveellisesti, ulkoile paljon, käy puistossa/kirjastossa/missä tahansa missä saat seuraa jos sitä kaipaat, tee sellaisia asioita mistä itsekin nautit.



Mieti mitä haluaisin että elämässäsi tapahtuu?



Jokaiselle ihmiselle tulee joskus aikoja että mikään ei suju, elämä on harmaata, ankeaa, kaikki tökkii ja on ihan p*sk*a.

KÄSI YLÖS se jolle ei koskaan sekuntiakaan ole tulllut sellainen olo!!

Siitä pääsee eroon ottamalla itseään niskasta kiinni ja ottamalla huomioon kaiken sen mitä tuossa yllä listasin ja sitten tekemällä niin.



Olen kotiäitinä ollut vuosia ja edelleen...enkä päivääkään vaihtaisi pois. Työputkessa sain raataa tukka putkella ihan riittävästi.

(kun luin tuohon väliin tulleita viestejä)



Liikuntaa voi harrastaa lastenkin kanssa.

Kävellä voi-jos on mahdollista voi pyöräillä. Metsässä voi reippailla. Kantoliinalla voi pieniä kantaa-siinä punttisalia itsellekin.

Liikkumisenkaan ei aina tarvitse olla muualla tapahtuvaa.(jos sen järjestäminen on hankalaa-ja meilel ainakin oli, koska haluan nähdä myös miestäni kun hän on tullut kotiin)

Itseäni stressasi eniten se ajatus että pitäisi vielä lähteäkin johonkin.

Toki jollekin on tärkeää päästä hetkeksi pois ja omaan rauhaan.

Itse aloin kaivata sitä vasta kun lapset alkoivat olla kaikki leikki-ikäisiä ja kukaan ei nuku enää päiväunta(sitä hetken omaa rauhaa kesken päivän ei enää ole).



Lisäksi olen asennoitunut niin että pienenä lapset valvottaa-isona todennäköisesti toivon että ne joskus myös valvoisi :D Eli aikansa kutakin.

Pitää elää sen mukaan millaista elämä nyt on eikä miettiä millaista jonkun toisen elämä on.



Joku kirjoitti tuossa ylempänä hyvin: Elämänasenne ratkaisee. AINA