Yleisin ajatusvirhe: "Olen kunnollinen ja normaali ihminen, ansaitsen kunnollisia ja normaaleja asioita"

Niin. Kuka on luvannut, että elämä on reilua? Joskus on, joskus ei. Siltähän se meistä tuntuu. Sattumanvaraista kaikki.

Mikä virhe on haluta itselleen parasta? Mikä virhe on ajatella että ansaitsen hyvää?

Miksi on väärin yrittää, pyrkiä parempaan, pyrkiä tehdä elämästään hyvää elää?

Miksi on oikein tuijottaa pohjamutaan ja mollata itseään. Ajatella että ei se onnistu. Ei minusta ole. En edes yritä?

Tiedän että se on suomalaisten perusluonne ajatella niin. Itseäänvihaavien ja surkuttelevien ihmisten kansa. Kai jokainen normaalin suhteellisuudentajun omaava ymmärtää että elämä ei aina ole tuusuilla tanssimista mutta miksi pitää vapaaehtoisesti ehdoin tahdoin vaipua sinne mutaan? Jo valmiiksi, ettei sitten vaan pety.

Mutta kun ne pettymykset kuuluu elämään, eivät esteiksi ja jarruiksi vaan voitettaviksi ja uuden mahdollisuuden etsimiseksi ja löytämiseksi. Sitähän Suomessa ei saa tehdä. Luulet itsestäsi jotain jos uskallat esittää positiivista puolta.  On väärin haluta parasta mahdollista kun se nyt vain on mahdotonta saavuttaa? Onko? Kyllä tasapinoinen järkevä aikuinen tietää että pilvilinnat on pilvilinnoja ja sadut satuja. Silti parhaansa yrittäminen ja siihen pyrkiminen ei mielestäni ol  koskaan väärin.

Itse en koskaan suostu  kulkemaan nenä maantien pölyä kyntäen. Katson ja pyrin aina parhaaseen mahdolliseen.

Monihan ajattelee kyllä olevansa erityinen ja paras ja sen vuoksi ansaitsevansa kaikesta parhaan version. 

Ei ole normaalia, että roikutaan huonoissa suhteissa ja valitetaan. 

Minä taas koen, että tuo on varsin keskiluokkainen ajatus. Itse koen, että lapsuudestani johtuen en osaa ajatella noin. Osaan jossain asioissa, mutta olen myös monissa turhan vaatimaton.

Sitä se on. Pelätään ja toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Aina ei mene, joskus saattaa mennäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä virhe on haluta itselleen parasta? Mikä virhe on ajatella että ansaitsen hyvää?

Miksi on väärin yrittää, pyrkiä parempaan, pyrkiä tehdä elämästään hyvää elää?

Miksi on oikein tuijottaa pohjamutaan ja mollata itseään. Ajatella että ei se onnistu. Ei minusta ole. En edes yritä?

Tiedän että se on suomalaisten perusluonne ajatella niin. Itseäänvihaavien ja surkuttelevien ihmisten kansa. Kai jokainen normaalin suhteellisuudentajun omaava ymmärtää että elämä ei aina ole tuusuilla tanssimista mutta miksi pitää vapaaehtoisesti ehdoin tahdoin vaipua sinne mutaan? Jo valmiiksi, ettei sitten vaan pety.

Mutta kun ne pettymykset kuuluu elämään, eivät esteiksi ja jarruiksi vaan voitettaviksi ja uuden mahdollisuuden etsimiseksi ja löytämiseksi. Sitähän Suomessa ei saa tehdä. Luulet itsestäsi jotain jos uskallat esittää positiivista puolta.  On väärin haluta parasta mahdollista kun se nyt vain on mahdotonta saavuttaa? Onko? Kyllä tasapinoinen järkevä aikuinen tietää että pilvilinnat on pilvilinnoja ja sadut satuja. Silti parhaansa yrittäminen ja siihen pyrkiminen ei mielestäni ol  koskaan väärin.

Itse en koskaan suostu  kulkemaan nenä maantien pölyä kyntäen. Katson ja pyrin aina parhaaseen mahdolliseen.

Ymmärsin aloituksen siten että emme voi odottaa itsestäänselvyytenä kaikkea hyvää, vaan joskus hyvillekin ihmisille sattuu pahoja asioita. Maailma ei ole valmis, enkä usko että täydellinen maailma edes voi toteutua sillä ihminen itse on niin vajavainen ja heikko. Parhaaseen pyrkiminen kannattaa, sen takia maailma on monella tapaa paljon parempi kuin esimerkiksi 100 vuotta sitten. Tähän on kuitenkin päästy yrityksen ja erehdysten kautta. Esivanhempamme ovat olleet samaan aikaan sekä uskomattoman sitkeitä ja lujia, mutta myös raakalaisia. Yksi selviytymistapa on ollut viedä heikot ja sairaat vastasyntyneet suolle, on onni ettemme enää joudu näin tekemään. Mutta tämä on tuonut myös uusia ongelmia.