ex
Muutin samaan kaupunkiin en ihan samaan kaupunginosaan mutta kuitenkin kuin ex poikaystävä/tapailukumppani yli 20 vuoden jälkeen. En edes ajatellut häntä mutta törmäsin heti ekana kadulla häneen. Olin ihan omissa murheissani ja ajatuksissa enkä edes tajunnut mutta siellä hän oli sitruunan syöneenä minua tuijottamassa, siitä vasta tajusi ja ihmettelin. Sitten hän käänsi päänsä suoraan, käveli ohitseni pääjäykkänä ja säpsähti kun vilkaisin kohdalla. Miten voi olla ajan jälkeen noin eikä mitään riitaa ollut en edes muista tarkasti, hän vaan lopetti tapailun selityksin. Nyt pitää siis nähdä häntä ja perhettään ehkä siellä, en ollut ajatellut häntä ollenkaan kun muutin. Noinko ärsyttää nähdä minua tuollaisen ajan jälkeen..
Elä elämäsi, anna olla. Älä reagoi.
Jos jotain on jäänyt hampaankoloon on se hänen oma murheensa. Jos ja kun mitään pakkoa tai velvollisuutta ei häneen yhteyttä ole pitää, unohda.