Masentaa, ahistaa, antakaa mie ruikutan :(

mie hain töitä, omalta alaltani hyvin palkattua päivätyötä (molemmat seikat ovat oman ammattini piirissä äärimmäisen harvinaisia asioita!)

Halusivat miut heti haastatteluun. Haastattelun jälkeen olivat erittäin positiivisella kannalla valintani suhteen, olisin kuulemma juuri sopiva henkilö työhön niin koulutukseni kuin kokemuksenikin kautta.

Mikä mättää sit? No se, että en voi ottaa vastaan ko. työtä. En millään. Se tietäisi 5-vuotiaalle lapselleni 9-10 h hoitopäiviä ma-pe. Tähän asti ollut 7-tuntisia, tai neljä kahdeksantuntista per viikko. Uusi työ olisi 8-16, työmatkat ruuhkassa tunti suuntaansa. Muutto ei oikein ole hyvä ratkaisu, koko ystäväpiirini ja sukulaiset on täällä missä nyt asumme. Arvaattekin jo, olen yh, ja ainoa aikuinen pyörittämässä arkea.

Lapsi on miulle kuitenkin kaikki kaikessa, enkä halua hänen kärsivän valinnoistani yhtään enempää kuin mitä tähän mennessä, joten työpaikka jää haaveeksi. Vaikka palkka olis melkeen tonni kuussa enemmän kuin nyt..

Kiitos kun saan purkautua. Nyt ahistaa, mutta ei maailma tähän kaadu, miulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi ja ihana koti

Lapsi ei saa ikuisia traumoja pitkistä hoitopäivistä, vaikka tällä palstalla niin aina paasataan.

Isommalla palkalla voit vaikka hankkia teille siivoojan ja saat siten enemmän aikaa lapsen kanssa oleskeluun. Voithan kysyä, jos isovanhemmat tai joku muu voi esim. kerran viikossa hakea lapsen hoidosta vähän aikaisemmin.



Lapsikin kasvaa ja alallasi harvinainen päivatyö on kullanarvoinen, kun lapsi on koululainen jne.