Uusperheen ero - kokemuksia?

Meillä on uusperhe. Tai ei tätä oikein perheeksi voi kutsua. Elämme saman katon alla. Mies tulee loistavasti toimeen minun lasteni kanssa. Lapset pitävät hänestä. Me menimme yhteen syvästi rakastuneina. Miehen lapset (täysi-ikäiset, kotina asuvat) puolestaan kohtelevat minua kuin ilmaa. Yhtään normaalia keskustelua ei käydä. Mies filtteröi välissä kaikki heidän asiansa vaikka ovat jo täysi-ikäisiä. Asuvat täysi-ikäisinä kotona, mutta eivät osallistu mihinkään. Ei tarvitse, isänsä linjaus. Jos tulee joku tilanne jossa minä toivon lasten käytöksestä jotain mies räyhää, isosti haukkuen ja huutaen mulle. Jos olisin parempi tai erilainen saattaa sanoa. Vihaa minua tilanteissa joissa pitäisi ohjata aikuisen lapsen käytöstä.

Olen yrittänyt, alussa kivasti kysellen kuulumisia, kuskataan harrastuksiin, suunnitelleen yhteisiä juttuja jne. En halua enää. Satuttaa joka kerta tulla torjutuksi.Olen kuin ilmaa kotonani. Kun olemme kaksin tai minun lasten kanssa olemme onnellisia. Jotain jäätävää ja outoa tapahtuu kun hänen lapsensa saapuvat. En silloin aina tunnista hänen käytöstään. Kamala vuodatus. Mistä tietää milloin on viisainta luovuttaa? Voimat on ihan loppu. Onko muita uusperheellisiä?