Hyvä kokemus n. 1-v. hoitoonviemisestä - apuna joustavat työajat ja isovanhemmat

Menin aikanaan töihin, kun esikoinen oli 11 kk. Syynä oli hyvä työtarjous, johon tartuin, kun ei ollut työpaikkaa odottamassa valmiina. Mieheni työssä ei oikein ollut tuossa vaiheessa saumaa jäädä hoitovapaalle, joten pariksi ensimmäiseksi kuukaudeksi anoppi muutti arkipäiviksi meille lasta hoitamaan, sitten siirryttiin päiväkotiin 4 päiväksi/vko ja 1 päivänä omalla äidilläni oli vuorotyön ansiosta mahdollisuus hoitaa lasta. Tilannetta helpotti myös se, että joustavien työaikojen ansiosta pystyimme pitämään lasta n. 8.30-16 hoidossa eli päivä ei ollut pisin mahdollinen. Sekä minun että miehen työt ovat vaativia, mutta teimme vuorotellen pidempää päivää ja välillä töitä myös kotona. Sairastapauksissa, joita oli ensimmäisen puolen vuoden ajan pk:n aloituksesta normaalia enemmän, anoppi riensi hätiin, toki välillä itsekin tai mies hoiti sairasta lasta.



Minulle jäi tuosta ajasta ihan hyvä maku suuhun. Lapsen päiväkoti oli erittäin hyvä, henkilökunta ystävällistä ja ammattitaitoista, ja lapsi sopeutui helposti päiväkotiin. Lapsesta on tullut sosiaalinen, muut huomioiva ja tasapainoinen. Nyt hän on ekaluokkalainen. Vaikka täydellisessä maailmassa olisin mielelläni ollut kotona siihen asti, kun lapsi on n. 2-v, ei meillä toteutunut vaihtoehto ollut mielestäni ollenkaan huono.