Valehtelen kaikesta
Valehtelu sujuu sulavasti. En tunne katumusta siitä, paitsi hyvin harvoin. En osaa olla valehtelematta. Paras valhe lähtee totuudesta. Sitä voi suurennella ja kertoa se eri reiteillä. Joskus sanon asioita jotka eivät pidä paikkaansa ja yllätyn, koska minulla ei ole hajuakaan mitä juuri sanoin. Sitten on pakko yrittää pienennellä äsken sanomaani. En tajua miten teen näin!
Kysynkin nyt uteliaisuudesta. Onko kukaan teistä valehdellut ummet ja lammet ja parantunut siitä? Joskus mietin että elämä voisi olla parempaa ilman valehtelua.
Kommentit (11)
Itsekurilla. Pääsi leviämään käsiin kun stressasin töistä ja esikoisesta. Olin siinä rajoilla, lähdenkö vetämään toisen kerran työpaikasta mutta vahinkoja ei ollut vielä juurikaan joten jäin. Päätin että poika saa åitää kaverinsa täällä ja oma itsekäs perse jää toiseksi.
Kurinpalautuksessa käytin kolmea eri kirjaa hyödyksi. En laita nimiä mutta yksi oli oman alan kirja, yksi elämäkerta ja yksi self help-opus. Kesti kuukausia, ennen kuin aloin oppia sanomaan oman rehellisen mielipiteeni. Opettelin ryhmäpaineen alla olemaan työkavereille minuna.
Mitä siitä valehtelusta saat? vietät ilmeisesti tylsää elämää tai yrität saada kavereita, olla samanlainen kuin muutkin. Valheella on lyhyet jäljet joskus niistä kiinni jäät.
Olet patologinen valehtelija jos se sujuu sulavasti. siitä ei parane.
En usko aloitusesta sanaakaan. Vaikea siis kommentoida.
Niin minäkin. Mutta olen rajoittanut sen vain tälle palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Valehteletko nytkin?
En (tietenkin).
Onkohan aloittaja joku nykyinen tai tuleva ministeri...
Vierailija kirjoitti:
Onkohan aloittaja joku nykyinen tai tuleva ministeri...
Yritä kehittää punchlinea - vielä ei lähtenyt baarinpöydästä ihan stagelle asti verbaliikkasi.
Esimerkkejä