Lue keskustelun säännöt.
Tympii psykoterapeutit, jotka tekevät vain viimeistelytyön
11.11.2021 |
Olen mielenterveysongelmaisen läheinen. Ja arvostan tietenkin psykoterapeuttien ammattitaitoa siinä tilanteessa, jos osaavat auttaa asiakastaan. Meillä tuosta ammattitaidosta ei vielä ole näyttöä, mutta ei ammattitaodottomuudestakaan. Ihan avoimin mielin toiveikkaana katsellaan.
Mutta minua tympii se, miten valtava työ asiakkaan ja etenkin hänen läheistensä on jo valmiiksi tehtävä ennen terapian alkamista. Ne vaikeimmat kohdat on selvittävä ilman mitään terapeutin apua, kun asenneongelmaisen miehen kampeaminen ammattiavun piiriin on vuoden kestävä työ. Ja sen jälkeen taas pelkkää painia, että saa miehen ymmärtämään, että siellä ammattiavussa pitäisi kertoakin ongelmistaan, jos meinaa saada jotain apua. Hakemukset, terapeutin etsimiset ja sen opettelu miten ongelmat tuodaan julki, jotta sitä apua niihin todellisiin ongelmiin myös saa.
Ihan älytön määrä vuosia kestävää työtä. Ja se on tosi vaativaa, kun ei ole noista asioista osaamista. Sitten kun miehen asenne on muokattu myönteiseksi, hoitovastaisen pelot on kampitettu, työt on järjestelty hoidossa käymistä tukevaksi, päivärytmi on korjattu hyvinvointia parantavaksi, ihmissuhteissa on opeteltu pärjäämään niin, etteivät ne enää stressaa hyvinvointia pilalle, niin tässä vaiheessa terapeutti tulee apuineen valmiiseen pöytään, joka on häntä varten varta vasten katettu ja tekee sitten sen viimeistelytyön siististi työpöytänsä ääressä, missä asiakas on hoitomyönteisenä ja innokkaana osallistumaan. Kun minä olen hänet ensin siihen kuntoon ja mielentilaan hoitanut.
Missä on se apu, jota tarvittaisi niissä vaikeissa paikoissa, kun asiakas on täysin apua vastaan, haluaisi kuolla ja riitelee ja kiukkuaa? Tympii tämä asetelma.
Kommentit (9)
Hmmm, ymmärrettävästi tilanne läheiselle raskas ja kohtuuton. Onneksi olet tehnyt ison työn saadaksesi läheisellesi apua. Jokainen kuitenkin kantaa loppupeleissä vastuun itsestään ja vain omalla sisäisellä motivaatiolla niitä tuloksiakin tulee. Mutta alkuun se varmasti tuuppausta vaatii, ehkä läheinenkin kiittää jos ja kun tervehtyy vuosien päästä. Vaikea kuitenkaan nähdä millä tavoin tuo tilanne psykoterapeuttien syytä millään lailla olisi. Tai ylipäätään kenenkään, edes sen läheisen. Olet saanut kantaaksesi epäreilun taakan ja kyllä siitä voi tuntea vihaa ilman että kohdistaa sitä kehenkään. Ehkä sinun itsesi olisi hyvä harkita apua itsellesi, ennen kuin voimat tyystin loppuvat ja katkeruutes myrkyttää mielen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä nyt ylipäänsä on tehtävä itse.
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei auteta ja ne syrjäytyy, pilaa ympärillä olevien ihmisten elämän. Mutta mistä sulle saataisiin terapiaa. Olet tehnyt poikkeuksellisen suuren työn, mutta tuollainen uhrauruminen ja heittäytyminen toisen elämään ei ole ihan normaalia.
No sepä, mistä minulle saataisi terapiaa. Olen tätä kysellyt, ei ole kukaan tarjonnut. Itse pitäisi maksaa, mutta en ala maksamaan toisen aiheuttamaa terapiantarvetta itse. Ap
Mielenkiintoinen näkökulma. Vähän kuin syyttäisi talonrakentajaa siitä, että hän tulee valmiiseen pöytään, kun ensin joku on kaavoittanut tontin, piirtänyt talon, hankkinut rakennusvälineet jne. Tai syyttäisi lääkäriä siitä, että hän tulee valmiiseen pöytään, kun ihminen on ensin huomannut oireita, varannut ajan jne.
Sinuna kysyisin itseltäni, miksi olen suostunut tekemään tuon kaiken työn toisen puolesta? Olisiko ollut joku muu mahdollinen tapa toimia?
Kukaanhan ei voi toista auttaa, ellei tuo toinen itse halua muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma. Vähän kuin syyttäisi talonrakentajaa siitä, että hän tulee valmiiseen pöytään, kun ensin joku on kaavoittanut tontin, piirtänyt talon, hankkinut rakennusvälineet jne. Tai syyttäisi lääkäriä siitä, että hän tulee valmiiseen pöytään, kun ihminen on ensin huomannut oireita, varannut ajan jne.
Sinuna kysyisin itseltäni, miksi olen suostunut tekemään tuon kaiken työn toisen puolesta? Olisiko ollut joku muu mahdollinen tapa toimia?
Kukaanhan ei voi toista auttaa, ellei tuo toinen itse halua muutosta.
Olen minä talonrakentajalle perustukset tehnyt, mutta enhän minä talonrakentajaa siitä syytä, että hän tekee minulle talon. Saan vaivannäöstäni ja yhteistyöstä talonrakentajan kanssa palkinnoksi itselleni talon.
Näin mielenterveysongelmaisen läheisenä en ole mitään palkintoja saanut vielä vuosien työn jälkeenkään. Ja jos läheiseni vielä joskus terapiasta apua saa, niin siinäkin palkinto koituu lähinnä hänelle, ei minulle.
Vapaaehtoistyö on perseestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna kysyisin itseltäni, miksi olen suostunut tekemään tuon kaiken työn toisen puolesta? Olisiko ollut joku muu mahdollinen tapa toimia?
.
Luonnollisesti olen tuotakin miettinyt, että olisinko voinut tämän jotenkin välttää. En ole vielä keksinyt. Toki olisin voinut vain kävellä ohi, niin kuin siinä laupias samarialainen -tarinassa kaikki muut kävelivät ennen samarialaista. Mutta inhimillisenä ja empaattisena ihmisenä en siihen pystynyt, kun näin, että kaikki muut olivat vain kävelleet. Ymmärrän, että empaattisuus altistaa uupumiselle. Silti vaikea siitä on itselleen syyllisyyttä ottaa, että olin se laupias samarialainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei auteta ja ne syrjäytyy, pilaa ympärillä olevien ihmisten elämän. Mutta mistä sulle saataisiin terapiaa. Olet tehnyt poikkeuksellisen suuren työn, mutta tuollainen uhrauruminen ja heittäytyminen toisen elämään ei ole ihan normaalia.
No sepä, mistä minulle saataisi terapiaa. Olen tätä kysellyt, ei ole kukaan tarjonnut. Itse pitäisi maksaa, mutta en ala maksamaan toisen aiheuttamaa terapiantarvetta itse. Ap
Oletko koittanut etsiä ilmaisia lyhyt terapioita? En nyt lähde asiantuntijaa neuvomaan koska tunnut olevan hyvin perillä aiheesta. Näitä ilmaisia muutaman kerran lyhyt terapioita on kuitenkin tarjolla ainakin jollain isommilla paikkakunnilla. Sinua voisi auttaa ihan muutaman kerran tilanteen purkaminen. Ja mitä miehen terapiaan tulee niin pahempaa on tulossa ja rankempaa kun mies alkaa siellä terapiassa voimaantua. Varaudu siihen että koko homma kääntyy siellä päälaelleen ja sinä olet se kontrolloiva, ahdistava ja painostava tekijä hänen elämässään. Eli riitoja on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. Ja mitä miehen terapiaan tulee niin pahempaa on tulossa ja rankempaa kun mies alkaa siellä terapiassa voimaantua. Varaudu siihen että koko homma kääntyy siellä päälaelleen ja sinä olet se kontrolloiva, ahdistava ja painostava tekijä hänen elämässään. Eli riitoja on tulossa.
Tämän uskon täysin. Siitä on nimittäin ollut jo merkkejä, että kun mies kokee olonsa vahvaksi, niin sen asenne minua kohtaan muuttuu ihan päinvastaiseksi kuin ennen.
Hyvää tässä on se, että emme asu yhdessä. Joten saan etäisyyttä helposti vain lopettamalla yksinkertaisesti yhteydenpidon.
Se, että onko kaikki sitten tuossa tilanteessa ollut vaivan arvoista, niin minun ei auta kuin ajatella, että olen kuitenkin auttanut miestä, vaikka siitä ei itselle mitään käteen jäisikään. On selvää, että olen pelastanut hänen elämänsä. Onhan se edes jotain. Ap
Niitä ei auteta ja ne syrjäytyy, pilaa ympärillä olevien ihmisten elämän. Mutta mistä sulle saataisiin terapiaa. Olet tehnyt poikkeuksellisen suuren työn, mutta tuollainen uhrauruminen ja heittäytyminen toisen elämään ei ole ihan normaalia.