Miten ajan tajua voi aikuisena opetella?

Olisiko se kuitenkin numerosokeutta? Minulla menee sekaisin tietyt numerot. Siis sekoitin 0,6 ja 9. Lapsena jo oli niin. Jos pitää lukea 39, minä voin lukea sujuvasti 36 Tai jos on 1000, minun pitää laskea joka kerta, montako nollaa siinä on. Mieheni nauraa, kun sekoitan satatuhatta ja miljoonan. Saatan laskea kiireessä numerot väärin. Tiedän, että muut ihmiset näkevät suoraan numeron oikein. Mihinkään lääkealalle en olisi voinut lähteä, koska luen ja myös kirjoitan väärin esim. 0.1, 0,01 ja 0,001. Arjessa numerosokeus häiritsee jonkin verran. Monta asiaa elämänkokemus on tuonut kuitenkin: esim. nopeusrajoituksista tiedän, että se on joko 60,80 tai 100. Eka inssikoe karahti kiville, kun ajoin lähes 90 km/h, vaikka rajoitus oli 60.

Minulla tökkii jokaikinen kevät ja syksy jossakin vaiheessa kellojen siirtelyn jälkeen, joko olen liian aikaisessa tai myöhässä mutta kuitenkin väärässä ajassa. En kai koskaan opi.

Mun anoppi on 72 v. eikä sillä ole ajantaju kehittynyt tuohon ikään mennessä.

Sillä on just tuo, että jos juna lähtee klo 11 ja sinne on matkaa 30 km, se hoputtaa viemään rautatieasemalle jo viimeistään klo 9.30 eli 1,5 tuntia ennen junan lähtöä. Sille kun vääntää rautalangasta, että ei vielä tarvii lähtee, niin vetää herneet nenään. Mun mies sanoi, että lapsena sitä vietiin jääkiekkopeliin vähintään se tunti etuajassa ja se istui varusteet päällä pukkarissa joka kerta pitkään ennen toisten tuloa.

Lomalla hain sitä sairaalasta ja ennen hänen luota lähtöä kysyin, joki lähden tulemaan ja pääseekö se jo. Joo, lähde nyt jo, hän saa paperit mukaan ja lähtee. Istuin autossa 2 tuntia odottamassa, kun sisälle osastolle ei saanut mennä. Ulkona oli sade.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on 72 v. eikä sillä ole ajantaju kehittynyt tuohon ikään mennessä.

Sillä on just tuo, että jos juna lähtee klo 11 ja sinne on matkaa 30 km, se hoputtaa viemään rautatieasemalle jo viimeistään klo 9.30 eli 1,5 tuntia ennen junan lähtöä. Sille kun vääntää rautalangasta, että ei vielä tarvii lähtee, niin vetää herneet nenään. Mun mies sanoi, että lapsena sitä vietiin jääkiekkopeliin vähintään se tunti etuajassa ja se istui varusteet päällä pukkarissa joka kerta pitkään ennen toisten tuloa.

Lomalla hain sitä sairaalasta ja ennen hänen luota lähtöä kysyin, joki lähden tulemaan ja pääseekö se jo. Joo, lähde nyt jo, hän saa paperit mukaan ja lähtee. Istuin autossa 2 tuntia odottamassa, kun sisälle osastolle ei saanut mennä. Ulkona oli sade.

Eihän ajoissa olemisessa ole mitään pahaa. Myöhästyminen on todellinen ongelma.

Mutta AP juttuun, niin kaikilla ei vaan ole tommosta numeroihin liittyvää osaamista. Ei ymmärretä mitä laskutoimitukset tarkoittaa, pahimmillaan. Jos pitäisi laskea, paljonko 5 limupulloa maksaa, kun yksi maksaa 1e, ihminen alkaa pohtia pitäisikö laskea 5 + 1e vai mitä pitäisi tehdä. Täydellinen sokeus matematiikalle. Osalle auttaa sormet, eli selviää luvuista joita pysty sormilla havainnoillistamaan (1e per sormi, 5 sormea, 5 kpl 1e kolikkoa, 5e), osalla ei sekään auta mitään. Ihmiset muuten ihan pärjäävät ja ovat töissä yms. mutta eivät osaa laskea mitään alkeellistakaan laskua. Yllättävän yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi on 72 v. eikä sillä ole ajantaju kehittynyt tuohon ikään mennessä.

Sillä on just tuo, että jos juna lähtee klo 11 ja sinne on matkaa 30 km, se hoputtaa viemään rautatieasemalle jo viimeistään klo 9.30 eli 1,5 tuntia ennen junan lähtöä. Sille kun vääntää rautalangasta, että ei vielä tarvii lähtee, niin vetää herneet nenään. Mun mies sanoi, että lapsena sitä vietiin jääkiekkopeliin vähintään se tunti etuajassa ja se istui varusteet päällä pukkarissa joka kerta pitkään ennen toisten tuloa.

Lomalla hain sitä sairaalasta ja ennen hänen luota lähtöä kysyin, joki lähden tulemaan ja pääseekö se jo. Joo, lähde nyt jo, hän saa paperit mukaan ja lähtee. Istuin autossa 2 tuntia odottamassa, kun sisälle osastolle ei saanut mennä. Ulkona oli sade.

Eihän ajoissa olemisessa ole mitään pahaa. Myöhästyminen on todellinen ongelma.

Mutta AP juttuun, niin kaikilla ei vaan ole tommosta numeroihin liittyvää osaamista. Ei ymmärretä mitä laskutoimitukset tarkoittaa, pahimmillaan. Jos pitäisi laskea, paljonko 5 limupulloa maksaa, kun yksi maksaa 1e, ihminen alkaa pohtia pitäisikö laskea 5 + 1e vai mitä pitäisi tehdä. Täydellinen sokeus matematiikalle. Osalle auttaa sormet, eli selviää luvuista joita pysty sormilla havainnoillistamaan (1e per sormi, 5 sormea, 5 kpl 1e kolikkoa, 5e), osalla ei sekään auta mitään. Ihmiset muuten ihan pärjäävät ja ovat töissä yms. mutta eivät osaa laskea mitään alkeellistakaan laskua. Yllättävän yleistä.

On minun mielestäni siinäkin eroa, onko joku etuajassa tunnin vai 15 minuuttia. Monesti se kertoo, ettei ihminen hallitse aikaa hyvin, jos ei osaa ollenkaan arvioida, miten kauan mihinkin asiaan kuluu aikaa. Omalla tyttärelläni on sokeutta ajan suhteen. Hänelle piti vielä isona koululaisena PIIRTÄÄ kellotauluun viisarit, mitä ne osoittaa, kun pitää lähteä bussille. Hän hahmotti ajan vain sillä tavalla (konkreettisena). Isänsä oli monta kertaa hermostunut aamulla, että eikö tyttö osaa lähteä oikeaan aikaan ilman kellotaulua. Ei osannut ja turha siitä oli hermostua. Hänellä on edelleen tavallinen rannekello eikä mitään digitaalista näyttöä. Kännykästäänkin katsoo kelloa kellotaulusta, koska ei hahmota, mitä se tarkoittaa, jos klo on 13.12 ja pitää kävellä bussille 500 m ja bussi tulee pysäkille esim. klo 13.55. Viisareiden tuella hän pystyy katsomaan ajan. Lukio sujuu ihan hyvin, vaikka kello ja yleensäkin ajan arvioiminen on hankalaa.

Voi kai jokainen harjoitella. Keksii esimerkkejä, miten kaukana jokin paikka on ja mikä on keskimäärin nopeus. Laskee vaikka paperilla, jos ei päässälasku onnistu.